Aquilan ja Fiian tiet erosivat tiistaiaamuna, kun Aquila lähti jatkamaan etelään kohti Sundsvallia ja Fiian keula käännettiin kohti Vaasaa. Aquilan oli tarkoitus mennä Härnösandin siltojen läpi, mutta sillanavausta tilattaessa saimme kuulla, että silta avataan noin 20 min kuluttua eikä enää sen jälkeen, vaikka karttaan merkattua aikaa oli vielä jäljellä. Aamiaisen jälkeen olimme jo sivuuttamassa Härnön saarta.
Fiksu reivaa ajoissa! Kakkosreivi isopurjeeseen ja genoaa aavistus sisään.
Tältä legiltä ei montaa kuvaa jäänyt muistoksi, sillä Härnön takaa saimme vastaamme noin 10 m/s puhaltavan SSW-tuulen, joka teki kelistä aika kuoppaisen. Vauhti pysyi mukavasti kuuden solmun paikkeilla. Aallokko kasvoi rannan tuntumassa ajoittain lähes pari metriseksi. Ruorimies sai tehdä tosissaan töitä ohjaillessaan venettä aaltojen mukaan. Välillä Aquilan keula sukelsi terävään aaltoon niin, että keulakansi oli mastolle asti veden peitossa ja vettä tuli ämpärikaupalla ruorimiehen syliin
Tasaisempaa merta päätettiin lähteä etsimään hieman ulompaa ja sieltähän sitä löytyikin. Samalla kävi kuitenkin niin, että tuuli tyyntyi muutamassa minuutissa ja käänsi samalla suuntaansa melkein lännelle. Jäimme seuraamaan mantereen päällä kovaa vauhtia kulkevia tummia pilviä ja ajelimme hiljaa kohti Sundsvallia. Hieman ennen Åstholmsuddenia tuuli yltyi hetkessä ja oli kovimmillaan jopa 15 m/s. Perässä roikkunut kumivene sai välillä tuulta pohjansa alle eikä ollut enää paljosta kiinni, että vesikulkuneuvosta olisi tullut ilma-alus. Vettä tuli taas ruorimiehen syliin niin mukava määrä, ettei Goretex (anteeksi mainostaminen) jaksanut pitää vettä housujen ulkopuolella. Ei auttanut kuin mennä vaihtamaan astetta vahvemmat housut jalkaan.
Keli tyyntyi pari tuntia ennen Sundsvalliin saapumista ja purjeet nostettiin loppumatkan ajaksi kokonaan ylös. Viimeisellä suoralla ennen kaupungin rantaa oli hyvää aikaa tyhjentää kumiveneeseen tullut vesi. Jaakko sitoi itsensä ensin Aquilaan kiinni ja astui vasta sitten kumiveneen. Jos kumiveneen keulanaru menisi poikki, Maaritin olisi mahdollista poimia "elämänlangan" päässä roikkuva puoliso takaisin kyytiin. Ilman elämänlankaa Jaakko lähtisi ajelehtimaan airottomalla kumiveneellä ja Maaritilla riittäisi puuhaa laskiessaan yksin purjeet ja kääntyessään takaisin hakemaan tuuliajolla olevaa puolisoaan.
Miehiä saa aina odottaa!
Sundsvall tarjoaa todella hienon vierasvenesataman. Uudet laiturit ja poijut sekä hyvin varusteltu huoltorakennus muodostavat toimivan kokonaisuuden. Käytimme osan keskiviikosta miehistön ja varusteiden huoltamiseen. Reilun viikon aikana kertynyt likapyykki hoidettiin sataman huoltorakennuksessa. Kuivausrummusta vaatteet sai viikkamisen jälkeen laittaa takaisin kassiin. Aquilassa ei ole silitysrautaa (ainakaan vielä) :), mutta sellaisenkin olisi satamatoimistosta saanut lainata. Suosittelemme Sundsvallissa käymistä mm. satamapalveluiden osalta.
Pyykinpesun lomassa kävimme tutustumassa kaupungin keskustaan. Casino on aivan vierasvenesataman vieressä.
Kauniissa keskustassa on paljon vanhoja hyvin säilyneitä kivitaloja. Putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita on vierivieressä.
Vanhan sataman ulkoilmataidetta
Päivällä miehistö suunnitteli, että illalla mentäisiin syömään Ruotsin parhaimpien ravintoloiden listalle valittuun Invitoon. Pöytävaraus jäi kuitenkin tekemättä, sillä ravintola oli lounaan jälkeen iltapäivällä muutaman tunnin kiinni. Illalla ravintolan sisäänheittäjä ilmoitti harmiksemme, että ravintola on niin täynnä ruokailijoita, ettei keittiö ehdi enää valmistaa uusia annoksia. Päätimme mennä viereisen ravintolan terassille nauttimaan lasilliset. Illallinen valmistettaisiin myöhemmin Aquilan pentterissä. Ylemmän kuvan ilmeestä voi aistia Maaritin pettymyksen, kun hän katselee haikeasti Inviton suuntaan. Invitoon päätimme mennä seuraavalla kerralla, kun Aquila vierailee Sundsvallissa tai jos moottoripyöretki sattuu suuntautumaan tähän kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti