Aquilan 30 vuotta vanhat sitloodan tiikit ovat viimeisten vuosien aikana tulleet kuntonsa puolesta siihen pisteeseen, että niiden uusiminen tai vanhojen tiikkien kunnostus oli alkanut kyteä omistajien mielessä. Jaakon ja Heikin Olli-serkun rohkaisemana vanhat tiikit päätettiin kunnostaa. Olli-serkku on puutöiden kädentaitaja ja häneltä saimme hyviä vinkkejä kunnostustyöhön.
Työ tehtiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa Kuopiosta toimitettiin kaksi luukkua Jaakolle kotiin Mustasaareen. Tarkoituksena oli miettiä oikeat työskentelyvaiheet, etsiä oikeat työkalut sekä tarvikkeet ja kunnostaa nämä kaksi luukkua.
Tiikki oli paikoin niin kulunutta, että ruuvien päällä olevista tiikkitapeista ei ollut enää mitään jäljellä. Osa saumamassoista oli irronnut eivätkä urat enää olleet tarpeeksi syviä.
Erittäin hyväksi ja oikeastaan ainoaksi toimimaksi työkaluksi vanhojen saumamassojen poistamiseen ja urien syventämiseen todettiin Fein-merkkinen koukkuterä. Sen kiinnitysmekanismi sopii myös esimerkiksi Ryobi-merkkiseen monitoimityökaluun.
Vanhat ruuvit ja irtonaiset saumamassat poistettiin.
Ensimmäisen hionnan jälkeen ruuvien upotukset porattiin mahdollisimman syvälle ja saumamassan urat syvennettiin riittävään syvyteen. Jokaiseen ruuvinreikään laitettiin tippa Sikaflexia ja uusi ruuvi kiristettiin käsityökaluin sopivaan kireyteen. Uudet ruuvit ovat vanhoihin verrattuna hieman lyhempiä ja tasakantaisia.
Seuraava työvaihe oli reikien tapittaminen. Tapit kiinnitettiin epoksiliimalla. Tappien asettelussa oli tärkeää se, että tiikkiriman ja tiikkitapin syyt tulevat samansuuntaisiksi. Kun kaikki tapit olivat paikoillaan ja liima oli kuivunut, tapit katkaistiin taltalla ja pinnat hiottiin lähes lopulliseen tasoon. Urien massauksen jälkeen pinnat tultaisiin hiomaan vielä kerran.
Saumattavien urien reunojen huolellinen teippaaminen helpottaa todella paljon saumauksen jälkeistä hiontaa. Maarit ja Antonkin osallistuivat tähän tarkkuutta vaativaan työhön.
Kynsisakset ja mattoveitsi ovat hyviä työvälineitä teippauksien viimeistelyssä.
Teippaukset valmiit.
Massaukseen käytettiin Silpruf-merkkistä tiikkikannen saumaukseen tarkoitettua massaa. Pursotuksen jälkeen tasoittaminen onnistui helposti pienellä lastalla, johon massa ei tartu.
Silpruf-massaa myy Vaasassa Oy Tema Systems Ab.
Teipit poistettiin heti massauksen jälkeen. Massan kannattaa antaa kuivua rauhassa useita päiviä, sillä kuivumisnopeus on noin 2mm/vrk. Silprufin maahantuojan mukaan lämpötilalla ei ole suurta merkitys massan kuivumiseen, vaan ilmankosteus on oleellisempaa.
Projektin toisessa vaiheessa käsittelyyn otettiin veneeseen kiinteästi asennetut tiikit. Tähän työhön Jaakko varasi muutaman päivän aikaa ja suuntasi Kuopioon. Jaakon ja Heikin Pekka-veli osallistui myös projektiin omalla työpanoksellaan sekä tarjoamalla käyttöön mm. hyvät hiontatyökalut.
Ainoastaan yhdestä kohdasta tiikkirima oli niin huonossa kunnossa, että jäljellä oleva rima täytyi taltata irti ja tehdä tilalle uusi rima.
Malli tehtiin tukevasta pahvista.
Heikki oli hankkinut paikalliselta venepuusepältä tiikkilautaa, jonka paksuus oli lähes oikea. Rima sahattiin muotoonsa kuviosahalla ja viimeisteltiin hiomakoneella.
Sovituksen jälkeen rimaan porattiin reiät samoihin kohtiin kuin vanhassa rimassa. Ruuvien lisäksi rima kiinnitettiin myös valkoisella Sikaflexilla. Riman viereinen Gelcoat-pinta teipattiin huolellisesti, jotta riman alta pursuavaan massaan saatiin muotoiltua siisti reuna.
Pedestaalin irroitus sujui vaivattomasti.
Pedestaalin alta paljastui tiikkipintaa vuodelta 1984. Tiikki on kauniin punertavaa ja korkeusero vieressä olevaan kuluneeseen tiikkiin on useita millejä.
Vanhojen tappien poistaminen onnistui näppärästi kapeakärkisellä meisselillä. Työ vaatii kuitenkin tarkkuutta, jotta vanha tappi ei revi rimassa olevaa reikää muodottomaksi.
Kun kaikki reiät oli syvennetty uusia ruuveja varten, tiivistettiin jokainen reikä ennen ruuvin asennusta.
Koko projektissa oli käsiteltävänä noin 500 ruuvia!
Jokainen ruuvi kiristettiin käsin sopivaan kireyteen.
Irronneet saumamassat poistettiin koukkuterällä ja urat syvennettiin riittävän syviksi. Tehokkaimmalla hiomakoneella hiottiin suuret pinnat sekä myös pientä madallusta kaivannut uusi rima.
Vanha ja kulunut tiikkipinta alkoi hiljalleen näyttää tasaiselta. Hiomisen jälkeen kaikkien saumattavien urien syvyys vielä varmistettiin käymällä ne koukkuterällä läpi.
Hyväksi todettu tarkka teippaaminen jatkui myös tässä projektin toisessa vaiheessa.
Massaa kului tähän projektiin vähän alle kaksi tuubia.
Seuraavana aamuna alkoi tapittaminen. Sitloodan kiinteiden tiikkipalojen noin 400 tapin liimaaminen vei aikaa kahdelta mieheltä noin puoli päivää.
Edellisenä iltana valmiiksi saadut massaukset eivät olleet seuraavana aamuna vielä lähellekään kuivia, joten kanteen piti teipata alueet, joihin sai astua. Tämä toi kannella liikkumiseen ja tapitustyöhön haastetta.
Pedestaalin kunto tarkastettiin myös sen sisäpuolelta. Hammastuksissa ei havaittu kulumia ja vaseliini levitettiin tasaisesti kaikille hammaspinnoille.
Kompassi tiivistettiin ja kiinnitettiin takaisin pedestaalin yläpäähän.
Pedestaalin alapään rasvanipan oli jo aikaisemmin havaittu korkanneen kierteestään. Nyt se oli helppo korjata, kun pedestaali oli irti. Kierre putsattiin ja nippa kiinnitettiin kemiallisella metallilla.
Projektin ensimmäisessä vaiheeesa Jaakko oli havainnut, että tappien katkaiseminen taltalla ei ole järkevää, sillä tappi saattaa katketessaan lohjeta myös alaspäin. Piti keksiä jotain muuta. Kuvassa näkyvällä suojalla varmistettiin, ettei monitoimityökalun terä osu riman pintaan.
Katkaisun jälkeen tappi oli juuri oikean mittainen hiottavaksi.
Keulakaiteen askelma sai myös uuden ilmeen.
Kun kaikki tapit oli katkaistu, alkoi kaikkien pintojen hionta. Kaikkien luukkujen sekä kulkuaukon tarkka peittäminen ja teippaaminen kannattaa, sillä tämä työvaihe estää pölyn kulkeutumisen veneen sisäosiin. Ohut, rasvainen tiikkipöly tunkeutuu ja tarttuu kaikkiin pintoihin.
Isolla koneella hiottiin tapit ja suuret pinnat. Pölynpoistosta huolehti hiomakoneeseen liitetty pölynimuri.
Pienellä koneella viimeisteltiin reunat sekä hiottiin tappien ympärille jääneet liimat pois. Tiikkirimoissa oli muutamissa kohdissa pieniä halkeamia. Halkeamat täytettiin epoksiliimalla ja kuivumisen jälkeen ylimääräinen liima hiottiin pois.
Pedestaali, kaapeleiden läpiviennit ja automaattiohjauksen moottori asennettin lopuksi takaisin paikoilleen. Sika 291-liimamassan annettiin kuivua 3 vrk, jonka jälkeen tehtiin tiiviystesti. Koko sitloodan alue kasteltiin reilulla vesimäärällä, mukaillen rankkasadetta ja tulos oli vesitiivis.
Kuvassa vasemmalla näkyvä uusi rima sulautuu hyvin vanhaan tiikkiin. Vai pitäisikö sanoa, että vanha sulautuu uuteen?
Aquilan omistajat ovat tyytyväisiä lopputulokseen ja tämän projektin jälkeen tiikkipinnat pysyvät hyvinä varmasti useita vuosia. Koko projektin tarvikekustannukset olivat alle 150 euroa. Suosittelemme vanhojen tiikkien kunnostusta myös muille kanssaveneilijöille, jotka miettivät tiikkien uusimista.
