Aquilan talvitelakointi 2013

Jaakko toi Aquilan venepukin ja telakointitarpeet Kuopioon lavettikyydillä 12.9.

 

 

 

 

 

Talvitelakointi aloitettiin tänä vuonna 15.9. purjeiden sekä juoksevan rikin irroituksella.

Parin seuraavan iltapäivän ja illan aikana veneen irtaimisto kuskattiin Hannan ja Heikin huusholliin pesuun ja huoltoon.  Tavarat pakataan talvisäilöön loka-huhtikuun ajalle niille vuokrattuun lämpimään ja puhtaaseen, 2 m2 kokoiseen varastoon.

 

Maston irroitus ja rungon nosto vedestä tehtiin la 21.9. tyynessä sekä pilvisessä mutta sateettomassa säässä nauttien kiireettömästä harrastepäivästä. Pursiseuran talkoohenkiset kokeneemmat jäsenet auttoivat aamutuimaan mastolaiturin Hiab-nosturilla Aquilan pitkänhuiskean maston turvallisesti talvitelakkaan.

Masto telakoitiin paikallisen metallisepän hitsaamille jämäköille mastopukeille. 

Niiden viimeistely tehtiin edellisillan hämärässä, autonvalojen loisteessa. Onneksi sääennuste ei pitänyt tällä kertaa paikkaansa. Niinpä sinkkimaali ehti kuivua nostoaamuun mennessä ja putkieristeestä leikattiin juuri passelit pehmusteet. Mastotelakka saa lähipäivinä vanhasta pressusta modifioidun talvipeitteen.

Muutama muukin venekunta on liittynyt osakkaaksi uuteen telinekimppaan.

Mastot ja puomit talvipaketissa

 

Aquilan ja parin muun veneen noston teki paikallinen nostokoneammattilainen. Kaikki veneet nostettiin rauhallisesti toisia venekuntia auttaen. Viimeisen veneen noston jälkeen oli vielä vuorossa pohjan pesu ja rungon yleistarkistus.

 

 Tämän talven venepaikka on hyvin tuulensuojassa; mutta ympärillä on  isoja mäntyjä, joten puista tulevaa roskaa on kannella paljon! Kansi peittyi käpyihin ynnä havunneulasiin ja värjäytyi sateen avustamana punaruskean läikikkääksi, sehän on syksyn muotiväri! Mutta millä väri lähtisi vaaleasta ja karheasta kannesta?

Noa-pressukehikon kasaaminen sujui ripeästi yhden iltapäivän aikana.

 

Upouusi venepeite (Oceanflex 250g/m2 8m x 12m) asettui hyvin Noan päälle. Nyt on mukava tehdä loput syyshuollot ja kunnostukset sekä talven ajan projektit kuivassa pressun alla. Kirkkaan peitteen etuna on se, että luonnonvalo pääsee kivasti myös sisätiloihin.

 

 

 

Veneen akut ladattiin maasähkölaturilla täyteen ja varastoitiin lämpimään. Ylläpitolataus tehdään talvikaudella parin kuukauden välein. 

 

 

Samalla listattiin syksyn ja talven aikana toteutettavat, yhteistuumin tarpeelliseksi todetut sisätilojen ja varusteiden sekä kannen ulkopuoliset huoltokohteet.

Suunnitelmissa ovat mm. kansiventtiilien putsaus, ulkotiikkien kunnostus, karttakotelon modifiointi, pentterin ja salongin turkkilevyjen uusinta sekä salongin ja keulahytän puuosien huoltotyöt. Septijärjestelmä saa talven aikana uudet letkut, myös wc:n ja pentterin läpivientien poistoletkut uusitaan.  

Juoksevasta rikistä uusitaan köysilukot sekä maston juuren muutama köysipylpyrä. Keulahyttiin asennetaan 12v kiinteä pistoke mm. kylmälaukkua varten. Kaiun (Echopilot FLS Bronze) anturi murtui nostoliinan hipaistua sitä! Uuden anturin etsintä on alkanut. Asennus toteutetaan keväällä.

 

 

 

Kuvatunnelmia lähisaarista syyskuun alussa

Viikonlopun mittainen veneretki lähisaaristoon.

 Leppoisaa retkeilyä vailla tarkkaa aikataulua ja päämäärää. Miehistönä Reetta, Joel, Pekka ja Heikki.

Aquilan köydet irroitettiin klo 16.30 ja keulasuunnaksi otettiin etelä. Sieltä puhalsi myös perjantai-illan leppoisa 3-4 m/s tuuli, mistäpä seurasi venda toisensa perään.

Pikku Aquila nostettiin KuoPs Iivarinsalossa yöksi laiturille kuivumaan ja lepäämään.

Alkusyksyn ilta-aurinko luo mahtavan tunnelman!

 

 

Veneilyn yksi mukavampia puuhia on ruoanlaitto, etenkin toimivassa ja tilavassa Aquilan pentterissä. Apurit voivat häärätä salongin pöydän ääressä.

Syömään!

Saisinko vielä kaksi niitä sirtuunasävytteisiä lammaslihapullia?

Illan tullen hämärtyypi ranta, metsämaa...Joko syttyy myrskylyhty?

Naapurin...

Meidän...

Kulkuvalot kunnossa.

Tai saattueena kotirantaa kohti.

Syyskuun alun hämärtyvä ilta Hautokoistissa.

Iivarinsalon pohjoisrannalla 7.9.2013

 

Pekka halusi uimaan keskellä tyyntä järvenselkää. Samalla harjoittelimme vedestä pelastamista ja kumiveneeseen nousua.

 

 

Hyvin kelluttaa Kallavedessä!

 

 

Tuomaansalo on tyynellä kelillä mainio rantautumispaikka. Pohjukassa on kaksi poijua, Aquilan kokoiselle veneelle sopivalla etäisyydellä sekä vahvat kalliokiinnikkeet. Keulan voi lisäksi kiinnittää myös puihin. Vedensyvyys on luotinarulla tehtyjen mittausten ja kaiun näytönkin perusteella poijuilta rantakallioon asti 2,7 - 5 m. 

 

Lähestymme Tuomaansalon poukamaa.



Pienen lapsen kanssa purjehtiminen

Jaakon ja Maaritin perhe pääsi nauttimaan tämän kesän purjehduksista elokuun puolessa välissä. Kallavesi ei meille ollut entuudestaan tuttu, mutta järvimaisemiin tutustuminen kiinnosti kovasti näiden muutaman merellä purjehditun kesän jälkeen. Reissuun varattiin noin 10 päivää ja matkaan lähdettiin ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. Matkaa tultaisiin taittamaan kaksi kuukautta vanhan Anton-pojan rytmin mukaan ja täten päivämatkojen ajateltiin olevan suhteellisen lyhyitä.

Onneksi Antonin rytmi oli aika säännöllinen ja pojan 3-5 tunnin unet antoivat meille vanhemmille aikaa keskittyä purjehtimiseen. Seuraavassa muutamia ajatuksia pienen lapsen kanssa purjehtimisesta ja meille mieleen tulleista ideoista arjen helpottamiseksi.

Jaakon työkaverilta lainaan saatu pienen lapsen pelastusliivi osoittautui todella näppäräksi apuvälineeksi muussakin kuin pelastusliivin ominaisuudessa. Siitä lisää alempana.

Kuopion pursiseuran Iivarinsalossa Anton sai paljon huomiota osakseen paikan nuorimpana veneilijänä. Elokuussa järjestettävä perinteinen Rantakalailta osui sopivasti tälle viikonlopulle, joten laituri oli veneitä piukassa.

Anton ei juurikaan välittänyt aurinkolaseista, mutta ehkäpä ensi kesänä lasit pysyvät päässä hieman pidempään.

Maitopullon lämmitystä varten olimme jo aikaisemmin kirpputorilta hankkineet kuvassa näkyvän lämmittimen. Invertteriiin kytkettynä 100-200 ml maitoa lämpenee muutamassa minuutissa. Pohjalle laitetaan loraus vettä, jossa tuttipullo lämmitessään kelluu. Toinen näppärä keino lämmittää pullo on laittaa muovimukiin pohjalle loraus kuumaa vettä. Jääkaappikylmää maitoa lämmitettäessä veden voi joutua vaihtaamaan kerran tai pari ennen kuin maito on lämmintä. Kuvassa näkyy myös toimivaksi ratkaisuksi havaittu vaipparoskis. Kannellisessa muoviämpärissä hajut pysyvät sisällä ja roskat voi satamassa kantaa ämpärissä suoraan jätepisteelle.

 Normaalin tiskin lisäksi pojan ruokailuvälineet kasvattivat tiskivuorta. Tiskausta harrastettiin kerran tai pari päivässä. Aquilan paineistettu meri/järvivesijärjestelmä osoittautui taas hyväksi, sillä makeaa vettä  kului 10 päivän aikana vain kaksi tankillista ja Antonin pesuhommat hoituivat helposti juoksevalla järvivedellä.

Iltaisin Anton sai auttaa isää reittisuunnittelussa. Tässä kuvassa on havaittavissa pientä vastarintaa aluksen päällikön sanaa vastaan.

Pienen pojan iho on vielä todella herkkä auringolle, joten aurinkorasvaa kannattaa laittaa reilusti.

Aurinkoisina päivinä laitoimme nukkuvan pojan suojaksi lisäksi vielä aurinkovarjon.

Kun ilma oli hieman viileämpi ja tuulisempi, tuulenpitävä fleece toimi hyvänä suojana Antonille.

Reilun viikon aikana saimme suurimman osan ajasta nauttia tyvenestä ja kuurosateisesta säästä, mutta pääsimme kuitenkin muutamaan otteeseen oikein purjehtimaankin. Tuolloin Anton lepäili sitloodan pohjalla, missä hän ei ollut kannella hääräilijöiden tiellä eikä myöskään ollut vaaraa, että hän tipahtaisi mistään. Pojan turvallisuuden vuoksi sovimme niin, että jos esim. äiti nostaa pojan sisältä kuvassa näkyvään paikkaan ja isä on samaan aikaan keulassa tekemässä jotakin, niin äiti sanoo isällä nostaneensa pojan sitloodaan. Tällä haluttiin välttää tilanteet, joissa kannella tottuneesti liikkuva aikuinen aiheuttaisi tietämättömyyttään pojalle vahinkoa.

Tämä ei liity millään tavalla pienen lapsen kanssa purjehtimiseen, mutta jos ukkoskuuro sattuu yllättämään ja puhelin unohtuu ruoritolpan mukitelineeseen eikä enää kastuttuaan käynnisty, niin lämpimän moottorin päällä puhelin ainakin tällä kertaa kuivui parissa tunnissa. Ja toimii taas!

Ehkäpä Anton oli sanattomasti sitä mieltä, että ei ole reilua laittaa häntä naulakkoon roikkumaan. Napakasti kiristetty pelastusliivi toimi myös tässä tarkoituksessa. Kuvassa poika odotteli meidän hääräilyä juuri ennen Korkeasaaresta lähtöä.

Pelastusliivin leveä ja pitkä niskatuki tukee selkää ja niskaa todella hyvin. Lasta on helppo kantaa kainalossa eikä niskaa tarvitse erikseen tukea. Veneeseen nouseminen sujuu turvallisesti lapsi kainalossa, kun vielä lisäksi pyöräyttää liivin sinisen yläremmin sormien ympäri. Näin aikuisen toinen käsi jää omaan käyttöön eikä lapsi pääse tipahtamaan veteen tai kannelle vaikka aikuisen horjahtaisikin.

Tässä muutamia tyylinäytteitä veneellä nukkumisesta. Lämpöpussi piti pojan lämpimänä ilman lisävaatteita, vaikka veneen sisälämpötila laski öisin välillä lähelle 15 astetta.

Matkarattaat kulkivat pyörät lukittuina kannella oman sadesuojan alla estämättä puomin tai minkään muunkaan liikkumista. Rattaita käytettiin pariin otteeseen. Leppävirralla kävimme noin parin tunnin iltapäivälenkillä ja Jännevirralla kärryttelimme Jaakon työkaverin luona kyläilyn jälkeen takaisin veneelle.

Anton, Maarit ja Jaakko jäävät muutamaksi kuukaudeksi innolla odottelemaan ensi kesän purjehduksia! :)