sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kuvia Aquilan juhannusviikolta



 Jaakko, Maarit ja Anton viettivät juhannuksen Savonlinnan eteläpuoleisilla vesillä. Heikin perhe oli alkukesän aikana tuonut venettä Kuopiosta alaspäin Savonlinnaan asti. Juhannuksena kuljimme reittiä: Savonlinna (Kasinon ranta) - Iso-Kankainen - Koukkuniemi - Vuorilahti - Piispanhuvila - Koivukannanniemi - Iso-Kankainen - Savonlinna (Laitaatsilta).

Viime kesänä Anton ei viihtynyt pelastusliivi päällä. Iso liivi teki liikkumisesta hankalaa. Tänä vuonna harjoittelimme liivien käyttöä jo kotona. Tämä kannatti, sillä veneellä liivi oli Antonin mielestä hyvä juttu.

Tänäkin vuonna oli tarkoitus kiinnittää turvaistuin veneen peräkaiteeseen. Istuimessa olemista treenattiin myös.

Kasinon rannan kävelysiltaa pitkin on lyhyt matka torille.

Kasinon ympäristössä on hyviä ulkoilureittejä.

"Äiti, tule jo!"

Kasinon rannassa oli Aquilan lisäksi ainoastaan yksi moottorivene. Veneilysesonki alkaa ilmeisesti vasta juhannuksen jälkeen.

Olavinlinnan vieressä on voimakas virta.

Kyrönsalmen siltojen avauspalvelu toimii kellontarkasti.

Aquilan uusi ruori sopii myös nuoremman väen käteen.

Savonlinnan pursiseuran saaritukikohta, Iso-Kankainen. Tänne saavuttiin torstaina, kevyessä vesisateessa.

Juhannusaattona miehistö pesi kannen...

...koilasi köydet siististi...

...ja nosti juhlaliputuksen.

Juhannussaunassa miesten vuorolla

Iso-Kankaisessa on helppokulkuisia polkuja, joita pitkin 2-vuotiaankin on hyvä kulkea.

Aattoiltana saimme nauttia peilityynestä järvimaisemasta.

Smoothie on kätevä välipala.

Lounastauko ankkurisssa ja souturetki Pikku-Aquilalla ulkoilemaan Koukkuniemeen.

Vuorilahdessa saunan kuistilta pääsi uimaan kristallinkirkkaaseen veteen.

Veneessä kaikki toiminta onnistuu niin sisällä kuin ulkonakin.

Marinoitua sipulia

Juhlajuoma juhannuspäivän ilta-auringossa

Aurinkoinen iltapuurohetki

Päivällä puhaltanut etelänpuoleinen tuuli tyyntyi illaksi ja me saimme nauttia kauniista illasta. Tynkkylän maatilamatkailu tarjoaa Vuorilahden vierasveneille hyvät laiturit ja perheen nuorimmille kivan pihapiirin, jossa on mm. kotieläimiä.

Seuraavana päivänä ajelimme aurinkoisessa kelissä takaisin pohjoiseen, Saimaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämämälle Piispanhuvilalle. Olimme aikaisemmin kuulleet kehuja rantasaunan löylyistä, mutta meiltä sauna jäi lämmittämättä, sillä se oli jokseenkin sotkuisessa kunnossa juhannuksen jäljiltä. Ehkäpä sauna lämmitetään ensi kerralla.

Moottoriveneilyn alkeet, osa 1

Paikallisilta saamiemme vinkkien perusteella piirsimme karttaan kulkukelpoisia reittejä.

Lounas- ja päiväunitauko Koivukannanniemessä

Mukavan purjehduspäivän jälkeen nautimme pehmeistä löylyistä Iso-Kankaisen tynnyrisaunassa.

Tiistaina saavuimme takaisin Savonlinnaan. Päivä kului siivoillessa ja huoltohommia tehdessä. Vinkkinä kanssaveneilijöille manittakoon, että Olavinlinnan ja rautatiesillan välissä on hyvä septintyhjennyspaikka, jota ei ole merkitty karttaan eikä sitä mainita oppaissa. Vene jäi muutamaksi päiväksi Laitaatsillan telakalle, Savonlinnan pursiseuran laituriin. Kiitokset pursiseuran väelle laituripaikasta! Keskiviikkona meidän perheen matka jatkui autolla pohjoiseen ja Aquila jäi odottamaan seuraavaa miehistöä.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Uusi ruori

Aquilan alkuperäinen ruori on viime vuosien aikana osoittautunut hieman liian pieneksi. Jos ruorimies istui sivukannella painon tai tähystämisen vuoksi, hänen käsi ei aivan yltänyt ruoriin. Päätettiin tehdä uusi ruori, jonka halkaisija olisi mahdollisimman suuri. Tarvikkeet hankittiin vaasalaiselta rosterikauppiaalta. Tällaisen työn tekeminen vaatii erityistä osaamista. Meiltä se olisi jäänyt tekemättä, mutta onneksi saimme apua muualta. Keskiön valmistuksen ja hitsaustyön teki Jaakon tuttu.

Uuden ruorin mittakuva

Ruorikehän halkaisijan suurentaminen aiheutti sen, että paapurin sivuboksin luukku ei mahdu aukeamaan ellei kehää tuoda tarpeeksi taakse. Uusi keskiö laitettiin kevättalkoissa paikoilleen, jotta voitiin tehdä vielä viimeiset mittaukset ruorikehän paikan suhteen.

Kehäputken taivuttaminen teetettiin Vaasan kaupungin keskuskorjaamolla. Kehäputken pituuteen tulee varata vähintään 300 milliä ylimääräistä molempiin päihin, sillä taivutuskone ei pysty taivuttamaan putkea koko pituudelta.

Valmis ruori lähdössä Kuopioon. Ruorin halkaisija on 880 milliä, kehäputken halkaisija on 25 milliä ja puolien halkaisija on 15 milliä. Uusi ruori on 6-puolainen kuten alkuperäinenkin, joten automaattiohjauksen remmin kehä sopii myös uuteen ruoriin.

Keskiön kiilaura viimeisteltiin lopulliseen mittaansa KuoPs:n Iivarinsalon "verstaalla". Kanssaveneilijöiden kasvoilla oli havaittavissa kysyviä ilmeitä, kun otimme miesten saunavuorolle veneeltä mukaan saunakassin, viilan sekä ruorin ja saapastelimme saunalle. 

Hitsaussaumojen muodonmuutosten eli vetämisen vuoksi kehäputken ja keskiön välistä etäisyttä piti vielä hieman säätää ennen lopullista asennusta. Pirttiniemestä löytyi sopivia tarvikkeita kuvassa näkyvän jalometallien kylmämuokkaukseen tarkoitetun prässäyskoneen rakentamiseen.

Muokkaamisen tarve ei ollut suuri. Kuormaliinoja kiristettäessä taipumista seurattiin mitan avulla. Hitsaussaumoja seurattiin taivutuksen aikana, sillä tarkoitus ei ollut repiä vaan taivuttaa.

Uusi ruori on paikoillaan. Tässä projektissa materiaalikustannukset olivat noin 50 euroa, putken taivutus maksoi 30 euroa ja Jaakon tuttu käytti keskiön valmistukseen ja hitsaustöihin noin 10 tuntia.

Uudella ruorilla saatiin 60 milliä lisää ulottuvuutta. Kehän ja sivupenkin väliin jää juuri sopiva väli, josta esim. isopurjeen skuutti mahtuu tarvittaessa kulkemaan. Lopullisen kiillotuksen jälkeen ruoriin laitetaan vielä nahkapäällinen. Jos joku kanssaveneilijä tarvitsee 6-puolaisen ruorin, jonka halkaisija on 760 milliä ja kehäputken halkaisija on 22 milliä, niin meillä on autotallissa sellainen joutilaana. 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Peräsimen ja ruoritolpan kunnostus


Peräsimen sekä ruoritolpan kunnostusprojekti oli hautunut mielessämme jo parin vuoden ajan. Peräsin oli vuosien saatossa vettynyt, mutta päällisin puolin, etenkin saumoiltaan ehjä. Keväisin vettymisen huomasi alanurkasta tippuvasta vedestä.
Skegin alalaakerina toimiva messinkiholkki oli kulunut jo hieman väljäksi ja vannasputken alapään stefa oli huonokuntoinen.

Vene telakoitiin perä laiturin kannen kohdalle. Tarvitsi vain irroittaa pari laiturin kansilankkua ja näin peräsin saatiin hallitusti laskettua riittävän alas. 



Peräsin irroitettiin heti veneen ylösnoston jälkeen, talvitelakkakauden toisena päivänä.

Ylävannas oli täysin moitteettomassa kunnossa. Siihen uusittiin peräboxin puolella oleva rasvanippa.

Alavannas peräboxin puolelta. Tähän uusittiin stefa (52 x 35 x 7 mm) ja rasvanippa. Molemmat löytyivät paikallisesta laakeriliikkeestä. Stefan sisällä olevan jousen tulee olla rst.

Alavannas vesilinjan alapuolelta. Oli juuri sopiva hetki kunnostaa nämä vedenalaiset osat, sillä stefa oli täysin kovettunut ja murtunut. 

Metalliosien putsaus tehtiin taltan terällä ja vesihiomapaperilla. Uuden stefan mitta 52 x 35 x 7 mm. Lasikuitupinnat hiottiin ja primeroitiin (3 kerrosta). Lopuksi kuidun ja vannasputken välinen sauma täytettiin Sika 291-massalla.

Peräsimen kuivatuksen sekä lasikuitu- ja primerointityöt teki paikallinen venepuuseppä (syyskuu - maaliskuu). Aluksi peräsimeen porattiin oksaporalla muutamia reikiä. Näin voitiin todeta sisärakenteen olevan ehjä, vaikkakin märkä. Kuivatusvaihe kesti halliolosuhteissa nelisen kuukautta. Tämän jälkeen pinta hiottiin kuidulle vahvistuslaminointia ja saumojen epoksointia varten.



Oksaporalla koepala

Peräsimen alatuennan eli skegin koneistuksen teki Helinin konepaja.


Peräsinakselin välitysvipu maalattiin uudelleen ja samalla uusittiin kiinnityspultit (sinkityt). Kierteisiin ja nyloc-muttereihin suihkautettiin terva-spray.






Uusien stefojen asennuksessa käytimme liukasteena rypsiöljyä. Vannasputken rasvanippa uusittiin ja vannas täytettiin vaseliinilla. Täytön loppuvaiheessa, vannasputken täytyttyä, ylästefa pyrki hieman nousemaan. Tähän auttoi nipan irroitus ja stefan kevyt kopsutus (kumivasara + puupalikka) takaisin uran pohjaan.


Ennen asennusta ympäröivät pinnat hiottiin ja primeroitiin (3 kerrosta) uudelleen.



Skegin asennuksessa käytettiin 2-komp. hartsimassaa. Tätä massaa käyttää mm. Bella-veneet Oy kannen ja rungon liitoksessa.



Noin 10 vrk:n kuivumisen jälkeen hartsimassasauman päälle laitettiin vielä täytteeksi Sika 291.


Peräsimen kunnostamisen yhteydessä kunnostettiin myös pedestaali. Akseleiden liikkeessä oli havaittu pientä jumiutumista ja toisaalta häiritsevää välystä. Syy haluttiin selvittää.


Ensin hammaspinnat puhdistettiin huolellisesti, jotta ne voitiin tarkastaa.




Pystyakselin ylälaakerissa havittiin pieni välys. Nyt oli sopiva hetki vaihtaa se. Vanha laakeri nousi helposti pois akselin päästä pienellä ulosvetäjällä. Ylälaakeria irroitettasssa pystyakseli kannattaa tukea alhaalta, jottei akseli tipahda holtittomasti laakerin irrotessa. Uusi laakeri löytyi paikallisesta laakeriliikkeestä. Purjeveneen varustelu ja korjaaminen ei aina ole kallista. Tällä kertaa rst-laakeri, jonka alkuperäinen hinta oli hieman alle 100 euroa, saatiin reilulla 10 eurolla. Vaaka-akselin todettiin olevan kunnossa. Sen laakereissa ei havaittu välystä.



Puhdistetut hammaspinnat rasvattiin huolellisesti.

Lopuksi hampaiden välys säädettiin sopivaksi pystyakselin ja hammaslevyn väliin laitettavilla shimmilevyillä. Hankimme shimmilevyjä muutamaa eri kokoa. Levyt löytyivät kuopiolaisesta laakeriliikkeestä. Kun oikea välys löytyi, laitettiin kiinnityspulttiin kierrelukitetta ja pultti kiristettiin sopivaan tiukkuuteen.

Oman sekä ammatti-ihmisten tekemän työn osalta peräsimen remontti onnistui hyvin. Peräsimen ja pedestaalin rakenne on nyt omistajille tuttu ja kokonaisuuden tiedetään olevan kunnossa. Peräsinlavan vettymiseen ja kääntömekanismin välyksiin kannattaa reagoida ajoissa. Netistä löytyy useita tarinoita, joissa esimerkiksi pedestaalia avattaessa on havaittu, että laakerit ovat rikkoutuneet täysin sisään vuotaneen meriveden vuoksi.