Kaunis sunnuntai Fäliskäretissä

Sunnuntaina osa laiturissa yöpyneistä veneistä lähti kohti Vaasaa. Aquilan miehistö päätti jäädä sunnuntaiksi Fäliskäretiin, sillä päivä oli täysin tyyni ja päällikkö arvioi pilvipeitteenkin aukeavan iltaan mennessä. Päivän aikana oli hyvää aikaa järjestellä ruokatarvikkeita ja valmistella tulevaa tavaroiden pakkaamista ja veneeltä poistumista. Maarit järjesti kaikki säilykkeet muovilaatikoihin ja kirjoitti päälle lapun, josta on helppo lukea laatikon sisältö. 

Ennen saunanlämmitystä kävimme ajelemassa muutaman mailin lenkin Aquilan "pikkuisella" lähisaarten kapeikoissa ja luotasimme samalla muutamia väylän kohtia, josko niistä vaikka pääsisi kulkemaan Aquilalla.

Harmaat pilvet väistyvät

Saunan terassilla saimme nauttia uskomattoman kauniista illasta juuri auringon laskiessa. Huomenna olisi tämän purjehduksen viimeinen legi kohti kotisatamaa.

Auringonlasku Fäliskäretissä

Ulvöhamn - Rönnskären 11.8.2012

Edessä oli noin 60 mailin matka Selkämeren pohjoisosan yli Suomen puolelle, joten liikkeelle piti lähteä aikaisin aamulla. Kello soi 0600 Suomen aikaa ja liikkeelle lähdettiin heti aamutoimien jälkeen. Satamassa muut vielä nukkuivat, kun Aquila irroittautui laiturista, nosti hiiren hiljaa ankkurin ja lipui kohti Ulvön idänpuoleista salmea. Viereisen vaasalaisveneen kippari heräsi ja toivotti hyvää matkaa kättään heilauttaen. 

Meriaamiainen nautittiin hetki uloslähdön jälkeen. Meri oli lähes tyyni ja matkaa taitettiin koneella tuulen virkoamista odotellessa.

Kun Aquila ylitti Ruotsin aluevesirajan, laskettiin kohteliaisuus lippu tämän reissun osalta viimeistä kertaa.

Puolenpäivän jälkeen tuuli alkoi vähitellen olla sitä, mitä ennusteet edellisenä päivänä lupailivat ja vihdoin päästiin nostamaan purjeet. Loppumatkan Aquila kulki 5-8 solmua isopurjeen ja spinaakkerin voimalla. Purjeet laskettiin vasta juuri ennen Fäliskäretin sisäänmenoväylälle kääntymistä.

Fäliskäretin pooki

Fäliskäretin entiselle merivartioasemalle saavuttiin reilun 10 tunnin matkanteon jälkeen. Laiturissa oli jo muitakin veneitä ja illan aikana sinne saapui vielä muutama lisää. Aquilan miehistö sai taas pitkästä aikaa nauttia suomalaisesta saunasta. 

Docksta - Ulvöhamn 10.8.2012

Skulebergetin valloituksen ja pikaisen kauppareissun jälkeen Aquila suuntasi Dockstasta Baggvikenin kautta Ulvöhamniin. Säätiedotus lupaili seuraaville päiville lähes tyyntä ja sadekuuroja. Seuraavat paremmat tuulet oli luvassa vasta seuraavan viikon loppupuolelle ja loma alkoi olla lopuillaan, joten miehistö alkoi suunnitella Suomeen siirtymistä. Yöksi mentäisiin Ulvöhön ja sieltä lähdettäisiin aamulla kohti Rönnskäreniä.

Kuva: De Rosa Team

Jaakko irroitteli köysiä ja Maarit ohjasi Aquilan ulos Dockstan vierasvenelaiturista. Vielä iloiset vilkutukset satamanhoitajalle ja sitten kohti edessä näkyvää niemenkärkeä, jonka kohdalla saatiin nostaa purjeet.

Suomen tämän hetkinen luottoluokitus on AAA

Miksi Aquila pysähtyi vielä Baggvikenissä eikä mennyt suoraan Ulvöhamniin? Miksei Aquilan miehistö maksanut edellisenä iltana italialaiselta yrittäjältä ostamiaan tuotteita?

Ehkäpä jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on se, että useat ulkomaiset luottoluokittajat (Fitch Ratings, Moody's ja Standard & Poor's) ovat antaneet Suomen valtiolle parhaan AAA-luokituksen. Edellisillan maistelutilaisuudessa ei laitejärjestelyistä johtuen voitu maksaa pankki- tai luottokortilla. Aquilan miehistöllä oli käteistä ainoastaan muutamien päivien satamamaksuihin ja tietysti myös vähän ekstraa, mutta käteinen ei olisi riittänyt maistelutilaisuudesta hankittaviin tuotteisiin. Ilman eri pyyntöä italialainen yrittäjä hoiti homman niin, että hän antoi tuotteet suomalaisten purjehtijoiden mukaan, yrittäjän ruotsalainen vaimo otti suomalaisilta sähköpostiosoitteen ylös ja sanoi lähettävänsä laskun muutaman päivän kuluessa. Tusen tack, hejdå!

Johtuuko Suomen valtion ansaitsema luottoluokitus osaksi Suomen kansan tekemistä valinnoista? Kun Aquila oli edellisenä päivänä matkalla Baggvikenistä Dockstaan, päällikkö muisti yhtäkkiä, että Baggvikenin 50 kruunun satamamaksu oli lähtiessä unohdettu maksaa. Asia jäi kaivertaamaan päällikön mieltä ja niinpä päätettiin ajaa Baggvikenin kautta matkalla Ulvöhamniin. Aquila meni purjeilla sisään Baggvikenin laguuniin, laski purjeet ja lipui hiljaa kohti vapaata laituripaikkaa. Kanssaveneilijät seurasivat kiinnostuneina Aquilan touhua, sillä ankkuria ei laskettu eikä keulaköysiä kiinnitetty, vaan Maarit astui laiturille ja kävi maksamassa satamamaksun lippaaseen. Tällä välin Jaakko peruutti muutaman metrin, odotti hetken ja ajoi taas laiturin viereen hakemaan Maaritia. Pois peruuttaessaan Jaakko kuittasi pilke silmäkulmassa vieressä olevan ruotsalaisveneen miehistölle Aquilan pikaisen vierailun syyn. Ruotsalaisveneen mies hymyili, näytti peukkua ja nyökkäsi tervehdykseksi. Näin Baggviken retkisatama sai myös Aquilan tuen sataman ylläpitoon ja Aquilan miehistö sai hyvän meilen sekä nimet Baggvikenin vieraskirjaan.

Matka jatkui kohti Ulvöhamnia 7-8 metrin SSW-tuulessa.

Ulvöhamnissa tapasimme pari muutakin vaasalaista venettä, jotka olivat meille entuudestaan tuttuja. Tarjosimme toisillemme auttavan käden laituroinneisa ja vaihdoimme samalla kuulumisia. Illalla Aquilan miehistö kävi nauttimassa illallisen rantaravintolassa ja loppu ilta vierähti seuraavan päivän valmistelujen merkeissä. Aamulla olisi tiedossa aikainen herätys.

Skuleberget

Jos aikoo Höga Kustenilla vieraillessa pysähtyä Dockstassa, kannattaa valita poutapäivä, sillä Skuleberget on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Aquilan miehistö lähti satamanhoitajan antaman vinkin perusteella käymään Skulebergetillä. Dockstan kylä on aivan vierasvenesataman vieressä. Kylällä on ruokakauppa, parturi ja muutamia muita pieniä putiikkeja. Valtatie E4 kulkee vierasvenesataman ohitse ja lähin bussipysäkki on muutaman sadan metrin päässä. Docksta on hyvä vaihtoehto myös veneen miehistönvaihtoja ajatellen.

Skulebergetille on noin puolen tunnin kävely Dockstan kylältä. Vaihtoehtoina on kävellä E4:n vieressä kulkevaa rauhallista tietä pohjoiseen aina Skulebergetin luontoasemalle asti tai kääntyä kylän jälkeen vasemmalle ja kävellä tuolihissiasemalle. Aquilan miehistö valitsi tuolihissin.

Tuolihissillä pääsee luonnollisesti ylös ja alas. Me ostimme liput vain toiseen suuntaan, sillä tarkoituksena oli kävellä jotakin reittiä alas takaisin kylälle.

Skulebergetin huippu kohoaa 294 metrin korkeuteen nykyisestä merenpinnan tasosta. Huippua reunustaa maailman korkein rantaviiva, joka kohoaa 286 metrin korkeuteen. Rantaviiva on valaistu sinisin valoin, jotka näkyvät pimeällä hyvin E4-valtatielle.

Näkymä vuorelta on huikea ja juuri tämän vuoksi kannattaa valita sellainen päivä, että näkyvyys on hyvä eikä sade ja märkä maasto tee patikoinnista turhan hankalaa.

Huipulta lähtee kaksi polkua alas luontoasemalle. 3,5 kilometrin reitti kiertää pohjoisen kautta ja on helppokulkuinen. 600 metrin reitti laskeutuu jyrjännettä alas suoraan luontoasemalla. Lyhyen reitin varrella on luola, joka myös on näkemisen arvoinen. Luolan suulta maisemia katsellessa on hieman vaikeaa ymmärtää, että tuhansia vuosia sitten meri on huuhtonut luolan suuta ja nyt meri näkyy kaunana alhaalla.

Ennen alaspäin kapuamista miehistö nautti lounaan huipulla olevan kahvilan aurinkoisella terassilla.

Reitin varrella on kerrottu maankohoamisesta ja esitetty edessä avautuva maisema eri aikakausina.

Alas meneminen on todellakin kapuamista. Polku on hyvin merkattu, mutta todella jyrkkä. Välillä loikitaan kiveltä kivelle, välillä otetaan tukea polun viereen laitetusta kettingistä ja toisin paikoin laskeudutaan lähes pystysuoria porrasaskelmia pitkin. Kulkeepa tätä reittiä sitten ylös tai alas, kannattaa ehdottomasti laittaa tukevat kengät jalkaan. Polku ei sovi perheen pienimmille eikä huonojalkaisille aikuisille.

Aquilan miehistö arvioi, että 600 metrin matkalla pudotusta oli noin 250 metriä. Jaloissa tunsi kiivenneensä alaspäin.

Alhaalla sijaitsevalla luontoasemalla on kerrottu Höga Kustenin eri kohteista ja niiden geologisesta historiasta. Näyttelystä sai mielenkiintoista tietoa mm. Aquilan aikaisemmasta kohteesta Trysyndasta . Aquilan miehistö suosittelee luontoasemalla vierailua. Skulebergetiin kannattaa käydä tutustumassa myös osoitteessa www.skuleberget.com.

Blogin asetusten säätöä

Muutamat ovat ihmetelleet, miksei blogiin voi lisätä kommenttia ilman, että on rekisteröitynyt ja kirjautunut googleen. Aquilan blogin asetuksia on nyt muutettu niin, että blogin lukija voi halutessaan jättää nimettömän kommentin tai lisätä nimen kommentin perään vaikka ei olisi kirjautuneena.

Baggviken - Docksta 9.8.2012

Baggvikenistä Dockstaan lähdettiin sateisissa säässä. Yön ja aamupäivän ajan jatkunut sade sai Aquilan miehistön luopumaan ajatuksesta kiivetä Mjältön huipulle. Kiipeämistä olisi niin paljon, ettei tuntunut hyvältä ajatukselta lähteä patikoimaan vesisateessa liukasta polkua. Kun saateeseen tuli pieni tauko, lähdettiin kohti Dockstaa. Matkan aikana avautui jylhät maisemat varsinkin oikealla puolella, jossa toinen toistaan korkeammat niemenkärjet loivat vuonomaisen tunnelman.

Dockstan vierasvenesatama näytti lähestyttäessä autiolta eikä sinne päivän aikana sitten Aquilan lisäksi muita saapunutkaan.

Aquila on sen verran leveä, ettei kelluvassa laturissa olleet aisapaikat miellyttäneet päällikköä. Fendarit mahtuivat juuri ja juuri kylkien ja aisojen väliin, joten Aquila päätettiin siirtää laiturin toiselle puolelle kylkikiinnitykseen.

Koko päivän sitloodan päällä ollut puomiteltta päätettiin jättää vielä matkan jälkeenkin paikoilleen. Illaksi ei ollut sadetta luvassa, mutta taivas näytti edelleen harmaalta ja ennusteet olivat pettäneet aikaisemminkin tämän reissun aikana. Kiinnittäytymisen jälkeen miehistö lähti tutustumaan sataman palveluihin ja kirjautumaan sataman vieraaksi. Satamassa on erittäin ystävällinen palvelu ja jo totuttuun tyyliin hyvät puitteet, pesukoneita ja langatonta nettiyhteyttä myöden. Ensikertalainen saattaa yllättyä siitä, että laiturilla vastassa oleva, iloisesti hymyilevä satamanhoitaja ei puhukkaan ruotsia vaan italiaa ja englantia. Saimme satamanhoitajalta kattavan esittelyn sataman tiloista sekä vinkkejä siitä, mihin Dockstassa kannattaa käydä tutustumassa. Jos satamaan jättää oman sähköpostiosoitteen, niin satamanhoitaja lähettää vielä perään ottamiaan kuvia satamaan saapuvista ja lähtevistä vieraista. Tässä tarinassa esillä olevat kuvat ovat kuitenkin Aquilan miehistön ottamia. Puolet miehistöstä jäi laiturille siirron ajaksi, joten oli oiva tilaisuus ottaa kuvia välillä hieman toisestakin kuvakulmasta.

                                                   Apuliens Smak

Olimme jo etukäteen ilmoittautuneet satamassa illalla järjestettävään maistelutilaisuuteen. Olimme saaneet vinkin tällaisesta tapahtumasta s/y Fiian miehistöltä yhteisen eskaaderiviikon aikana. Fiian salongissa tarjotut italialaiset herkut, joita Fiian miehistö oli vastaavasta tilaisuudesta hankkinut, saivat myös Aquilan miehistön suuntaamaan Dockstaan. Apuliens Smakin, http://www.apulienssmak.se/, on perustanut Ruotsiin viime vuonna Italian Apuliasta  muuttanut Roberto Carvutto. Hän tuo kotiseudultaan huolellisesti valikoituja tuotteita, esimerkiksi käsin tehtyä pastaa, oliiveja, oliiviöljyjä ja kastikkeita. Maistelutilaisuudessa Roberto valmisti tyyppillisen apulialaisen "aperitivon" eli ennen ateriaa tai pelkästään seurustelun yhteydessä nautittavan kokonaisuuden. Toivottavasti saamme Roberton myös Vaasaan vierailulle!

Tässä valmis Apulian Aperitivo: sitruunalla terästettyä tomaattimehua, bruschettaa, käsin tehtyä pastaa kahdella eri kastikkeella, oliiveja, taratelleja ja muita herkkuja.

Houkutteleva purkkirivistö, joista muutama päätyi myös meidän ostoskassiin!

Ulvöhamn - Mjältön, Baggviken 8.8.2012

Keskiviikkoaamu valkeni kauniin sään siivittämänä ja niinpä päätimme käydä hieman ulkoilemassa. Ensin kävelimme hotellilta itäänpäin johtavaa polkua jonkin matkaa ja ihastelimme salmen kallioita ja kivikoita. Takaisin tullessa päätimme reippailla kylän toisella puolella kohoavalle Lotsbergetille. Sieltä oli hienot näkymät Ulvöhamnin yli sekä toiselle puolelle Mjältön suuntaan. Lotsbergetillä vierailuun kannattaa varata aikaa, mukaan kannattaa ottaa eväät ja nauttia vaikka kuppi kahvia hienoissa maisemissa. 

Lotsbergetille johtavalla polulla on numeroidut portaat. Puisia portaita on 211 ja betonisiakin taisi olla noin 35 kappaletta. Lämpimällä säällä kapuaminen sai hien pintaan yhdellä jos toisellakin.

Ennen Ulvöstä lähtöä kävimme vielä syömässä lounaan rantaravintolan kalabuffet-pyödässä. Buffet oli katettu kauniisti vanhan puuveneen sisälle. Oikein herkullisella lounaalla pärjäsimme iltaan asti. 

Ulvön kaupasta hankimme leipää ja vihanneksia seuraavia päiviä varten. Rannassa on myös tankkauspiste, josta Aquila sai dieseltankkiinsa täydennystä. Lisäksi mainittakoon, että salmen länsireunalla on kelluva septintyhjennyspaikka. Kävimme ajamassa ponttoonin ympäri ja Maarit jatkoi samalla Aquilan manööveriharjoituksia, jotka jo Ö-vikissä lähtivät hyvälle alulle. Vaikka ponttooni näyttää olevan hyvin lähellä rantaa, niin sen ja ranan välissäkin on noin 4 metriä vettä.

Matka Ulvöstä Baggvikeniin ei ole kuin muutaman mailin mittainen, mutta Aquilan purjeet nostettiin ja leppoisa etelätuuli vei pikku hiljaa kohti määränpäätä.

Ulvöstä lähdettäessä aurinko paistoi lämpimästi, mutta kapeikosta ulostulon jälkeen maisema muuttui sateisen harmaaksi. Mantereen yllä oli tummia sadepilviä ja välillä osa maisemasta häipyi harmaan sateen taakse piiloon. Seurailimme sateen ja pilvien liikettä ja vältyimme kaikkein pahimmilta kuuroilta

Baggvikenin "laguuniin" johtaa kapea salmi, jossa vettä on matalimmillaan noin 3 metriä. Heti kapeikon jälkeen kaiku näytti taas 7 metriä aivan lahden keskelle saakka. Lahden pohjoisreunalla on laitureita, grillipaikka ja vessat. Lahdenpohjukassa on sauna. Rannasta lähtee polku, joka johtaa Mjältön huipulle. Mjältö on Ruotsin korkein saari ja sen huippu kohoaa 236 metriin. Huipulla käyvät veneilijät ovat ottaneet tavakseen viedä huipulle kiven mukanaan ja näin kasvattaa saaren korkeutta. Aquilan miehistön oli tarkoitus patikoida huipulle seuraavana päivänä, sillä ilta oli sateinen ja polku olisi varmasti liukas.