Skulebergetin valloituksen ja pikaisen kauppareissun jälkeen Aquila suuntasi Dockstasta Baggvikenin kautta Ulvöhamniin. Säätiedotus lupaili seuraaville päiville lähes tyyntä ja sadekuuroja. Seuraavat paremmat tuulet oli luvassa vasta seuraavan viikon loppupuolelle ja loma alkoi olla lopuillaan, joten miehistö alkoi suunnitella Suomeen siirtymistä. Yöksi mentäisiin Ulvöhön ja sieltä lähdettäisiin aamulla kohti Rönnskäreniä.
 |
| Kuva: De Rosa Team |
Jaakko irroitteli köysiä ja Maarit ohjasi Aquilan ulos Dockstan vierasvenelaiturista. Vielä iloiset vilkutukset satamanhoitajalle ja sitten kohti edessä näkyvää niemenkärkeä, jonka kohdalla saatiin nostaa purjeet.
Suomen tämän hetkinen luottoluokitus on AAA
Miksi Aquila pysähtyi vielä Baggvikenissä eikä mennyt suoraan Ulvöhamniin? Miksei Aquilan miehistö maksanut edellisenä iltana italialaiselta yrittäjältä ostamiaan tuotteita?
Ehkäpä jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on se, että useat ulkomaiset luottoluokittajat (Fitch Ratings, Moody's ja Standard & Poor's) ovat antaneet Suomen valtiolle parhaan AAA-luokituksen. Edellisillan maistelutilaisuudessa ei laitejärjestelyistä johtuen voitu maksaa pankki- tai luottokortilla. Aquilan miehistöllä oli käteistä ainoastaan muutamien päivien satamamaksuihin ja tietysti myös vähän ekstraa, mutta käteinen ei olisi riittänyt maistelutilaisuudesta hankittaviin tuotteisiin. Ilman eri pyyntöä italialainen yrittäjä hoiti homman niin, että hän antoi tuotteet suomalaisten purjehtijoiden mukaan, yrittäjän ruotsalainen vaimo otti suomalaisilta sähköpostiosoitteen ylös ja sanoi lähettävänsä laskun muutaman päivän kuluessa. Tusen tack, hejdå!
Johtuuko Suomen valtion ansaitsema luottoluokitus osaksi Suomen kansan tekemistä valinnoista? Kun Aquila oli edellisenä päivänä matkalla Baggvikenistä Dockstaan, päällikkö muisti yhtäkkiä, että Baggvikenin 50 kruunun satamamaksu oli lähtiessä unohdettu maksaa. Asia jäi kaivertaamaan päällikön mieltä ja niinpä päätettiin ajaa Baggvikenin kautta matkalla Ulvöhamniin. Aquila meni purjeilla sisään Baggvikenin laguuniin, laski purjeet ja lipui hiljaa kohti vapaata laituripaikkaa. Kanssaveneilijät seurasivat kiinnostuneina Aquilan touhua, sillä ankkuria ei laskettu eikä keulaköysiä kiinnitetty, vaan Maarit astui laiturille ja kävi maksamassa satamamaksun lippaaseen. Tällä välin Jaakko peruutti muutaman metrin, odotti hetken ja ajoi taas laiturin viereen hakemaan Maaritia. Pois peruuttaessaan Jaakko kuittasi pilke silmäkulmassa vieressä olevan ruotsalaisveneen miehistölle Aquilan pikaisen vierailun syyn. Ruotsalaisveneen mies hymyili, näytti peukkua ja nyökkäsi tervehdykseksi. Näin Baggviken retkisatama sai myös Aquilan tuen sataman ylläpitoon ja Aquilan miehistö sai hyvän meilen sekä nimet Baggvikenin vieraskirjaan.
Matka jatkui kohti Ulvöhamnia 7-8 metrin SSW-tuulessa.
Ulvöhamnissa tapasimme pari muutakin vaasalaista venettä, jotka olivat meille entuudestaan tuttuja. Tarjosimme toisillemme auttavan käden laituroinneisa ja vaihdoimme samalla kuulumisia. Illalla Aquilan miehistö kävi nauttimassa illallisen rantaravintolassa ja loppu ilta vierähti seuraavan päivän valmistelujen merkeissä. Aamulla olisi tiedossa aikainen herätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti