lauantai 23. elokuuta 2014

Haukivesi - Kuopio 15. - 23.7.

Tyynestä ja helteisestä säästä huolimatta, norppia emme nähneet kertaakaan.
Puunkuljetus on ilmeisen kannattavaa, sillä proomuja ja hinaajan vetämiä tukkilauttoja on ollut paljon liikkeellä.
 VPs Yölinnunsalmi
Rantasauna VPs Yölinnunsalmi
 Vanhat laivat Konnuksen kanavalla
 Kumiveneestä on paljon hyötyä pitkillä reissuilla. Sillä pääsee lähisaariin mm. kätköilemään.
Usean peilityynen aamun kohokohta on ollut hiljainen souturetki, kun muut vielä nukkuvat.

 Kohti kotisatamaa.... 3 mpk
 
Tämän hienon reissun tapahtumat ja tunnelmat jäävät viisikkomme mieliin pitkäksi aikaa! 

Savonlinna - Punkaharju 8. - 12.7.

Kyrönsalmen sillat, hetki venttakaijassa

Reissumme jatkui Savonlinnan Haislahdessa pidetyn parin tunnin huoltotauon jälkeen Punkaharjun suuntaan. Päivämatkaa kertyi useita kymmeniä maileja. Päätimme yöpyä Vuorilahdessa sijaitsevan Tynkkylän loman laiturissa (satama 4568). Kyllä kannatti! 
Lipunlasku oikeaoppisesti klo 21

Punkaharjun uusittu veneilykeskus sijaitsee harmillisesti Aquilalle liian matalien siltojen ja sähkölinjojen takana. 
Kiinnityimme aluksi Punkasalmen sillan vieressä olevan, jo parhaat päivänsä nähneen sataman (4620) laituriin ja piipahdimme jalan kauppareissulla 500 m päässä Punkaharjun kylällä.

Illansuussa etsimme harjun kapeimmasta kohdasta hienon Mustalahden (4608) poukaman. Syvän poukaman perillä on pieni, vanha puulaituri, johon kiinnittyminen onnistui hyvin. Peräankkuri piti hyvin hiekkapohjassa. Nautimme rauhallisesta yöpaikasta, hiekkaharjujen mukavista lenkkimaastoista sekä puhtaasta, kirkkaasta ja lämpimästä uimavedestä.
Harjun alueella on kunnostettu vanhoja, viimeisten sotien aikaisia juoksuhautoja ja korsuja. Salpalinja

Aquilan miehistö seikkaili myös Puumalan ympäristössä; Lohilahti, Sahanlahti (satama 4400), Rokansaari (satama 4365), Mannilanniemi (satama 4450), Puumalansalmi. Tältä alueelta otetut kuvat tekivät n. 30 m vapaan pudotuksen, kun Heikin puhelin putosi Puumalansalmen sillalta alas betonille. Niitä kuvia ei enää ole.
Kuva: Vapaa pudotus 30 metristä, Puumalansalmen sillalla.
Sim-kortti ja akku toimii. Muistikortti näyttää ehyeltä...mutta.

Puumalan Sahanlahti
Puumalan Sahanlahti

Paluumatkalla kohti Savonlinnaa pysähdyimme ihastelemaan SaPs:n Iso-Kankaisen tukikohtaa.


Jänissalo - Linnansaari 2. - 8.7.

Aquilan miehistö vaihtui Vehmersalmen Jänissalossa. Anton, Maarit ja Jaakko lähtivät autolla kotia kohti. Heikin perheen etelään päin suuntautunut reissu alkoi. Miehistössä Joel, Samuel ja Heikki. Erityispiirteenä tämän kesän reissuilla on ollut geokätköily.
Ensimmäinen legi päättyi navakassa sivutuulessa ja sateessa, myöhään illallla Konnuksen kanavalle LePs:n Korkeasaareen. Toisella legillä seilattiin Kaitasaareen ja kolmannella Taipaleen kanavalle. Taipaleessa miehistöön liittyivät myös Sanni ja Hanna.

Ensimmäiset kolme päivää satoi ja paistoi vuorotellen sekä ukkosti isojen rakeiden kera.


Leppävirran eteläpuolella sijaitseva Kaitasaari on rauhallinen pysähdyspaikka. Siellä on pieni sauna ja tupa sekä siisti puucee ja keräilypiste. Navigointi syväväylältä on helppoa Veneilysaimaa-sivustolta löytyvien reittiohjeiden avulla.

Kaitasaaressa on matala laituri sekä pari käyttökelpoista poijua. Aquilalla kiinnittyminen onnistuu laiturin päähän.
Veneoloissa voi kätevästi, etenkin sadekelillä, yhdistää nukkumisen ja ruoanlaittovuoron.

Taipaleen kanavan yläpuolella on monipuolinen Varkauden Järvipelastajien palvelusatama. Sataman lähellä on rauhallinen parkkipaikka. Jätimme auton sinne pariksi viikoksi. Reissumme jatkui nyt koko perheen seikkailuna kohti Linnansaaren maisemia. Odotukset olivat korkealla, sillä Hanna ja Heikki ovat liikkuneet Haukivedellä aiemmin meloen ja luistellen.
Seuraavan päivän reittisuunnittelu

 Aamu valkeni aurinkoisena ja niin oli reissulaisillakin hymy herkässä. Aquila ja viisikkomme laskeutuivat Taipaleen kanavasta turvallisesti alas.
Hanna on treenannut Aquilan koneajoa tänä kesänä paljon. KuoPs:n keväällä järjestämä purjehduskurssi oli hänelle hieno alku tämän kauden harjoitukselle.

Linnansaaren lähestyminen jännitti navigointi- ja ohjailuvastuussa olleita Hannaa ja Heikkiä, sillä Linnansaaren eteläiseen satamaan (Sammakkoniemi) johtaa hyvin kapea, isojen kivien välistä menevä väylä. 
Väylä on hyvin viitoitettu matalilla viitoilla. Niinpä satamaan sisäänajo sujui hyvin.
Linnansaaren Sammakkoniemi

Teimme muutaman tunnin mittaisen kävely- ja eväsretken saaren pohjoispäähän. Sieltä löytyvät korkeat kalliot ja esteetön näkymä Haukiveden selälle. Luonto yllätti jälleen.... rantapuussa luikerteli upea rantakäärme.
Saaren kiertävä luontopolku on hyvin hoidettu
Linnansaaren korkeimmalla paikalla
Rantakäärme elementissään

Linnansaaren pohjoispuolella sijaitseva Iso-Uski on loistava ankkuripaikka. Aquila päätettiin ankkuroida tälle suojaiselle lahdelle. Seuraavana aamuna saimme herätä keskeltä hiljaista kansallispuistoa.
Samalla lahdella yöpyi kaksi venekuntaa.
Luonnonrauhaa

 Seuraava reittisuunnitelmamme tehtiin Savonlinnan kautta kohti Punkaharjua.

torstai 14. elokuuta 2014

Taaperon kanssa purjehtimassa




Jaakon, Maaritin ja Antonin tämän kesän ensimmäinen purjehdus oli Juhannuksen jälkeen kesäkuun lopulla. Odotimme mielenkiinnolla, millaista vene-elämä olisi pienen taaperon kanssa. Anton ei vielä tuossa vaiheessa kävellyt, mutta seisoi kyllä tukea vasten ja konttasi reipasta vauhtia. Ennen matkaa meillä vanhemmilla oli mietittävänä muutamia käytännön asioita. Kuinka Anton pärjää kannella, kun purjehditaan? Millainen syöttötuoli veneelle saadaan rakennettua? Viihtyykö Anton veneen suhteellisen ahtaissa sisätiloissa? Näihin kaikkiin kysymyksiin saimme vastaukset muutaman päivän pituisella reissulla.


Matka Mustasaaresta Kuopioon kestää noin 6 tuntia ja sopiva pysähdyspaikka on Viitasaarella. Tällä kertaa Antonin hermo alkoi olla hieman tiukalla jo hyvän matkaa ennen Viitasaarta, joten huoltoasemalla piti itkun jälkeen vähän aikaa ihmetellä maisemia ennen ruokailua.

Onneksi huoltoaseman ohi huristeli rekkoja ja muita mielenkiintoisia päriseviä laitteita ja niinpä itku muuttui hetkessä iloiseksi ihmettelyksi.

Perille Kuopion Pirttiniemeen saapuminen venyi myöhään iltaan, joten ensimmäinen ohjelmanumero veneellä oli Antonin iltapuuro.

Onneksi Maarit oli varannut matkaan muutaman purkin valmispuuroa. Puuro maistui nälkäiselle pikkumiehelle myös kylmänä.

Polkupyörän pikakiinnitteinen turvaistuin asennettiin peräkaiteeseen.

Tässä Anton voisi istua turvavöissä sillä aikaa, kun vanhemmat esimerkiksi nostavat purjeita.


Seuraavana aamuna lähdettiin matkaan. Pirttiniemestä lähti myös iso joukko muita veneitä purjehduskisoihin. Retkiveneilijöinä annoimme heidän lähteä ensin.


Näin nukuttiin äidin sylissä viime vuonna...

...samassa paikassa ja samassa sylissä uni maistuu edelleen.

    
Sitloodan pohjalla on myös hyvä nukkua.

Kallistus tuo haastetta vaipanvaihtoon ja pukemiseen.

 Ulkona turvaistuin toimii myös syöttötuolina.

Päiväunien jälkeen maistui purkillinen ruokaa. Anton ei ollut tottunut paksuihin pelastusliiveihin, turvaistuimessa istumiseen eikä veneen kallisteluun, joten päiväunilta heräämisen jälkeen mieliala oli hieman kärttyinen. Hetken päästä oltaisiin perillä Iiivarinsalossa, joten kauaa ei tarvisi tuolissa istua. Antonin huomio saatiin kiinnitettyä ohilentäviin lintuihin ja ennen purjeidenlaskua moottorin käynnistämiseen. Anton jaksoi lopulta istua kiltisti laituriin asti.

Jaakko teki ohuesta narusta kaidevaijereiden yläosaan putoamissuojat. 


Seuraavana päivänä suuntasimme Vehmersalmen suuntaan. Tarkoituksena oli päästä illaksi Jänissaloon.

Iivarinsalossa seurasimme aamupäivän ohikulkevia ukkospilviä.

Tällä reissulla saimme nauttia purjehtimisesta vain pieninä annoksina, mutta Jaakko nosti purjeet aina, kun tuuli virkosi. Vehmersalmen sillalle asti pääsimme purjeilla, mutta sitten tuuli tyyntyi kokonaan.

Millibaarin rantaan tultaessa Jaakko ja Maarit hoitivat köysien kiinnittämisen ja Antonin tehtäväksi jäi nuoleskella kaidevaijereita.

Anton liikkui kannella varsin rauhallisesti ottaen tukea kaidevaijereista. Seuraavalla venereissulla, kuukauden tai kahden päästä meno tulisi ehkä olemaan hieman vilkkaampaa.

Poika seuraa tarkasti, mitä isä tekee keulaköysille.

Kaikki pärisevä kiinnostaa pientä poikaa. Ystävälliset motoristit tarjosivat Antonille mahdollisuuden käydä istumassa moottoripyörän päällä.

Ehkä ensi kesänä veneily on mielenkiintoisempaa kuin kumipyörillä liikkuvat laitteet.

S/y Aquila Millibaarin laiturissa 


Vehmersalmella kävimme hakemassa kaupasta Antonille täydennystä maito- ja ruokavarastoon, minkä jälkeen matka jatkui etelään. Kuopion Pursiseuran Jänissalon tukikohtaan saavuttiin iltapäivällä. Meidän lisäksi laiturissa oli vain muutama vene. Liekö sateinen sää ollut syynä siihen, ettei parhaaseen loma-aikaan Jänissalossa ollut enempää muita seuran veneitä.

Anton pääsi Jänissalossa elämänsä ensimmäistä kertaa saunaan. Ilmeestä voi päätellä kuinka innoissaan pikkumies saunan portailla oli!

Säät eivät tällä reissulla suosineet meitä. Vettä satoi joka päivä ja Jänissalossa vietettiinkin pari päivää laiturielämään ihmetellessä. Se tarkoitti samalla myös sitä, että aikaa vietettiin paljon veneessä sisällä. Antonille piti keksiä kiinnostavaa tekemistä, mutta onneksi poika viihtyi hyvin myös yksin omien lelujensa parissa. Ensi kerralla varaamme mukaan reilusti leluja ja kirjoja.


Kun sade hieman taukosi, kävimme kärryttelemässä Jänissalon läheisillä hiekkateillä. Matkarattaat kulkivat tälläkin reissulla näppärästi veneen kannella, rattaiden oman sadesuojan alla.

Jos Anton olisi osannut puhua, hän olisi varmasti sanonut:
"Isä, menemmekö me taas saunaan? Tämä on jo kolmas kerta!"

Miesten saunavuorolla oli tilaa vielä.


Aikaisemmin mietinnässä ollut syöttötuolin järjestäminen hoitui niin, että kotoa lähtiessä ostettu vauvakeinu ruuvattiin kiinni salongin sohvan päälle laitettuun vanerilevyyn. Heikki oli jo valmiiksi leikannut vanerin juuri sopivan muotoiseksi, joten syöttötuoli sopi hyvin joko pöydän nurkkaan tai sivulle. Tarpeeksi iso levy teki syöttötuolista todella tukevan. Levy jätettiin veneelle keulahytin punkan alle odottamaan seuraavaa käyttökertaa. 

Hyvin nukutun yön jälkeen meidän perheen matka jatkui Jänissalosta autolla kohti kotia. Seuraavaa venereissua olimme suunnitelleet heinäkuulle. Ehkä Anton kävelee jo siinä vaiheessa ja tuo liikkumisellaan veneilyyn lisää haasteita meille vanhemmille. Jänissalosta Aquilalla matkaa jatkoivat Heikki, Samuel ja Joel.