Savonlinna 22.7. - Porosalmi - Unnukka 23.7. - Kuopio 24.7.

Sade ja navakka N-tuuli 10-12 m/s jatkui läpi yön ja edelleen aamupäivällä, joten päätimme siirtää starttia iltapäivän puolelle. Täydensimme vielä vesi- ja muonavarastoja ja Heikki kävi tutkimassa paikallisen venetarviketarjonnan (kehno tarjonta kävelymatkan päässä vierassatamista).
Sääennustetta seuraten irroitimme köydet klo 13.30. Päivän tavoite oli purjehtia mahdollisimman paljon, kokea Linnansaaren kansallispuiston sivuutus ja saapua illalla Porosalmen vieraslaituriin (satama 4773).

Savonlinnasta pohjoiseen päin mentäessä kierretään Olavinlinna vastapäivään ja vastavirtaan sekä mennään läpi kahdesta avattavasta sillasta. Siltojen avaus tilataan puhelimitse.

Nostosillat Savonlinnassa

Suunnittelimme ennakkoon rantautuvamme Linnansaareen, mutta aika ei tällä kertaa riittänyt siihen seikkailuun. Päivän parhaat kryyssäysosuudet koettiin Haukivedellä ennen Linnansaaren kansallispuistoaluetta. Sanni innostui pitkän tovin veivaamaan ruoria ja koko miehistö sai paljon venda-harjoitusta tulevia reissuja varten.

Porosalmen suojaisaan, väylän päässä sijaitsevaan vieraslaituriin saavuimme illansuussa klo 20, juuri ennen ukkos- ja sadekuuroja. Oli kiva kokemus tulla Aquilalla paikkaan, josta on lähdetty kesällä soutamaan tai talvella luistelemaan. Legin pituus 26 mpk.

23.7. Päivän reitti Porosalmi - Taipaleen kanava, Varkaus - Leppävirta, Unnukan ranta (satama 4846)
Taipaleen kanavan sulutuksessa oli hieman ruuhkaa, kiinteät kiinnityspollarit (kiinnitys keulasta), virtaus melko voimakas.

Jaakon kummipoika ottaa rennosti.

Kalaa sen olla pitää., vaikka säilykkeenä!

24.7. Lähtö Unnukan rannasta aamupäivällä aurinkoisessa säässä. Päivän motto: "Illaksi Kuopioon."
Päivän legi, 33 mpk, ajettiin koko matka koneella.

Matkan varrella, Leppävirran kohdalla, hinasimme konevikaisen purjeveneen lähellä olleen tankkauspisteen laituriin.
Konnuksen kanavan läpimeno oli 0,5m korkeuserosta johtuen helppo.
Puutossalmen lossille tultaessa, väylän mutkassa vastaan tuli hinaajan vetämä tukkilautta. Aquilan päällikkö hidasti vauhtia ja koko miehistö tehosti tähystystä mahdollisten irtotukkien varalta.

Kuopioon tullessa pysähdyimme tutustumassa ja tankkaamassa Maljalahden tankkauspisteellä, mistä matka jatkui kohti KuoPs Pirttiniemeä.

Aquila saapui Pirttiniemeen, siirtoseikkailu päättyi 24.7. klo 19.

s/y Aquila Kuopion Pirttiniemessä 24.7.2013

Lappeenranta 20.7. - Puumala - Savonlinna 21.7.

Edellisiltana Aquilan valloittivat innokkaat junamatkalaiset Joel, Sanni ja Hanna.
Illan aikana sade piti välillä taukoa ja pääsimme ihastelemaan Lappeenrantaan kokoontuneita Saimaan Wanhoja Pursia. Noin 40 eri puolilta Saimaata seilannutta laivaa täytti kaupungin vieraslaiturit.

Lappeenranta 19.7.2013

Saimaan Wanhat Purret

Reittisuunnitelma, sääennuste ja aikataulu Lappeenrannasta Kuopioon (n. 170 mpk) ennusti kohtuullisen pitkiä päivämatkoja sekä vastatuuleen koneajoa.
Ensimmäinen päivä oli tuulinen N 8-10 m/s ja välillä sateli vettä.


Näillä varusteilla tarkenee.

 

 Tavoite oli matkata Lappenrannasta Puumalaan, legin pituus 42 mpk.

Illan tullen Puumalassa.

Seuraavan aamun lähtövalmisteluja tehtiin keittiössä jo illalla valmiiksi. Näin Hanna ja Heikki irroittivat köydet klo 8, nopea septintyhjennys ja legi kohti Savonlinnaa alkoi. Tuulta riitti kivasti NW 5-8 m/s tällekin päivälle ja miehistön useita kertoja tällä reissulla toistunut ja yksimielinen päätös oli purjehtia kaikki muut paitsi "nokkavastaiset" osuudet. Niinpä purjeiden nosto- ja laskuharjoitusta tuli tälle päivälle paljon. Tästäkös päällikkö tykkäsi!  Aquila saapui Savonlinnan Haislahden vieraslaituriin klo 16.30. Legin pituus 42 mpk.

Sade alkoi taas illansuussa, joten matkalaiset tekivät olonsa kotoisaksi sadekatoksen tai peiton alla. Oman perhemiehistömme ahkerin reittisuunnittelija Hanna tutki tulevia reittivaihtoehtoja. Tietysti nautittiin Aquilan mainiosti toimivan pentterin padoissa valmistunutta illallista. Sateen tauottua koko miehistö komennettiin kaupunkikävelylle, tietysti Olavinlinnan suuntaan. Paluumatkalla lapset pääsivät keinumaan leikkipuistoon.

Minne ja mistä huomenna mennään?

Santio - Nuijamaa 17.7. - Lappeenranta 18.7.

Santiosta varhainen lähtö selkeässä säässä, klo 06.50. Edessä oli jännittävä Venäjän aluevesillä seikkailu, tiedossa optimaalinen tuulensuunta- ja tuulennopeusennuste NW 10-12 m/s. Siis kaikki edellytykset vauhdikkaalle meripäivälle.
Nostimme purjeet heti Santion poukaman ulkopuolella ja ylitimme valtakunnan rajan klo 07.05.
Tälle legille ominaista oli pitkät avomeriväylät, joiden keskilinjalla oli tarpeen pysytellä. Apuna olivat kohtuulliset linjataulut ja harvassa olevat keskilinjamerkit. Venäjän rannikkovartiosto kutsui Aquilaa vhf:llä legin alussa kerran, heti rajan ylityksen jälkeen ja tiedusteli määränpäätämme.


Kohteliaisuuslippu liehumaan.

Vauhdikas matkanteko sai miehistön entistä paremmalle purjehdustuulelle, sillä loki näytti yhä useammin yli 10 kn nopeutta, keskivauhdin ollessa 8,5 kn. Hetkellinen lokin näyttämä nopeusennätys 11,89 kn,  kirjattiin lokikirjaan klo 9.40!


Taustalla Suursaari



"Virsikirja venhettä vie"

Aquilan nopeus oli amupäivän aikana niin huikea, että saavutimme Santiosta meitä tuntia ennen lähteneen hieman isomman purjeveneen juuri ennen Uuraisten rahtisatamaa.

Viipurinlahdella vallitsi puuskainen ja sivuvastainen tuuli, joka haastoi miehistön taidot kapealla väylällä.
Lähestyttäessä ensimmäistä sulkua mielenpäällä risteili useita ratkaisemattomia kysymyksiä. Koko miehistö oli Saimaan kanavassa ensikertalaisia, Ollilla tosin kokemusta Päijänteen vesistön suluista. Brusnitchnoen nopean tullitarkastuksen sekä ensimmäisen sulutuksen jälkeen jännitys helpotti. Sulutukset sujuivat hyvin, kiinnittyminen nouseviin pollareihin tuntui turvalliselta ja muuta liikennettä oli lomasesonkiin verraten todella vähän.
Hyvin sujuneen Pällin passintarkastuksen ja sulun jälkeen ajelimme Nanni-dieselin voimin Nuijamaan raja-asemalle, kiinnityimme klo 18 käytöstäpoistetun raja-aseman laituriin yöksi. Rajavartiat kävivät illalla tarkistamassa aluksen ja asiakirjat aamun lähtöä varten valmiiksi.
Optimaalisen tuulen ja sulutusten (5 kpl) sujuvuuden ansiosta (sulutusten ja siirtymien yht. aika 3,5h) tämä 58 mpk legi kuljettiin 11 tunnissa.

Kohteliaisuuslippu lasketaan.

Kiinnitystapa mentäessä ylöspäin.

Seuraavana aamuna matka jatkui Suomen puolen sulutuksiin, joissa aikaa kului siirtymät mukaanlukien 3 tuntia. Muuta liikennettä ja odottelua ei juuri ollut.

 

Aamupäivän kuluessa alkoi sateenripsotus, joten miehistö viritti sadekatoksen sitloodan suojaksi.

 Lappeenrannan Kasinon rantaan saavuttiin klo 13. Näin serkuskolmikon osuus Aquilan siirtoseikkailusta päättyi sateesta huolimatta hymyssäsuin.

Helsinki 15.7. - 16.7. Santio

Aquilan Suomenlahdella kulkema reitti

15.7. Aquila starttasi iltapäivällä klo 14 Tervasaaresta tavoitteena purjehtia illan aikana Pellinkiin. Tuuliennuste näytti myötätuulta SW 8m/s. Aquila kulki koko 27 mpk matkan lähes runkonopeuttaan. Olihan miehistöön juuri liittynyt Olli, kokenut purjetrimmaaja, jonka oppeja veneen muu miehistö kuunteli tarkkaan.

Helsinki - Lappeenranta siirto-osuuden päälliköksi vaihtui Jaakko, merenkulun ammattilainen, jonka kokemusta tarvittiin mm. rajamuodollisuuksissa ja Venäjän puolella liikkumisessa.

 

Kokkina ja perämiehenä toimi Heikki.

 Toki koko Hki - Lappeenranta osuuden otsikko oli: Veljesten ja serkusten yhteinen meri- ja kanavaseikkailu.

Saavuimme Pellingin Sandholms-Uddeniin noin klo 18.30. Saunan ja iltaruuan jälkeen seuraavan pitkän päivän reittisuunnittelu ja sääennusteen päivitys...
Aamulla varhain liikkeelle ja kohti Santion raja-asemaa. Päivän aikana tuuli puhalsi tasaisesti NW 8-12 m/s,  joten saimme parhaan mahdollisen matkavauhdin 60 mpk legille.



Pikku Aquila vauhdissa...
seurauksena keulalenkin repeämä.

Tulo Santioon oli mieleenpainuva ja jännittävä kokemus, oltiinhan Suomen ja Venäjän vesialueiden rajalla. Soitimme raja-asemalle tuntia ennen rantautumista, ilmoitimme tulostamme ja saimme ohjeet laituriin menosta. Odoteltuamme hetken rajavartiat palasivat partioreissultaan ja tulivat tarkastamaan Aquilan ja rajanylitykseen sekä Venäjän federaation kauttakulkuun tarvittavat asiakirjat.

Illan mittaan Santion laituri täyttyi molemminpuolin.

Högsåra - Tammisaari 9.7. - Helsinki 13.7.

Varhainen lähtö Högsåra Byvikenistä klo 7.15. Kaunis pouta-aamu. Päivän tavoitteeksi otettiin purjehtia Tammisaareen. Tämä legi oli Saaristomeren osuuden pisin päivämatka n. 50 mpk ja samalla pisin purjeilla kuljettu osuus, vain 2h koneajoa!
Meriaamiaisen ja kolmannenkin matkalaisen herättyä päätimme nostaa purjeet hieman Kasnäsin eteläpuolella, kun tuulta oli jo W 5 m/s. Päivän aikana tuuli voimistui niin, että Hankoon saavuttaessa se oli W 8-9 m/s. Hanko Tullisaaren kohdalla meitä vastaan tuli vuosikymmenten takaa tuttu Omega 42 s/y Atalanta, jonka aiempi kotipaikka oli Oulu.

Saavuimme Tammisaareen alkuillasta, joten meillä oli mukavasti aikaa etsiä illallispaikka kaupungin rantaravintolasta. Seuraava päivä kului sateenropinaa kuunnellen, muona- ja tarvikevarastoja täydentäen sekä pyykkituvalla jonottaessa. Seuraavana aurinkoisena aamuna Hanna ja Sanni lähtivät autolla kotia kohti. Illalla miehistöön liittyivät Aku, Satu ja Antti.

Aquilan matka jatkui seuraavan kahden päivän aikana Lähteelän (satama 402) kautta Helsingin Tervasaareen. Brudholmenin edustalla tapasimme Antin veljen venekuntineen. Kylkikiinnityksen ja rupattelutuokion jälkeen Aquila jatkoi matkaa kohti Helsinkiä.
Helsingissä miehistö vaihtui. Aku, Satu ja Antti matkasivat kotia kohti. Heikki jäi veneelle tekemään huoltohommia ja tepastelemaan helteiseen Helsinkiin.

Brännskär 7.7. - Gullkrona - Högsåra 9.7.

Aquilan miehistö irroitti köydet Brännskärin hienosta, keväällä varustellusta laiturista aamuvarhaisella. Muissa veneissä ei vielä juuri liikettä näkynyt. Lyhyen n. 7 mpk Brännskär - Gullkrona koneajon aikana nautimme monipuolisen, myös etelän hedelmiä sisältäneen meriaamiaisen. Päivän tavoitteena oli klo 10 kiinnittyä Gullkronan vieraslaituriin, piipahtaa retkeilemässä tällä historiallisella saarella ja jatkaa matkaa kohti yhtä siirtoprojektimme Saaristomeren lomailuosuuden ennakkosuosikkia; Högsåraa.

Gullkronan laituriin on lupa kiinnittyä päiväkäynnille klo 10-17 välillä.

Gullkronan vieraslaituri.

 

Pieneen laituriin ja peräankkuriin kiinnittymisen jälkeen Aquilan miehistö pääsi aamuauringon saattelemana tutustumaan hyvin hoidettuun saaristomiljöseen ja saarella pitkään asuneeseen isäntäpariskuntaan.

 

 



Luotsitupa, joka toimii museona.

Saaren parhaimmalla tähystyspaikalla sijaitseva luotsitupa/museo huokuu paikallista tietoa luotsin elämästä menneiden vuosikymmenten ajalta. 

 

 

Kalapuodista ostimme iltaruualle saaren kalastajan saalista, taatusti tuoreita ahvenfileitä.



 

Gullkronasta lähdettyämme päivämatka Högsåraan sujui mukavassa SW 8-9 m/s tuulessa. Aquilan keittiössä valmistui juuri ennen Helsingholmenin sivuutusta keittolounas, jonka voimin oli kiva lähestyä Högsåran Byvikeniä (satama 597). Saaren maamerkkinä ovat kauas merelle näkyvät tuulimyllyt.

 

Täydeltä näyttää!

Veneelle menijän esterata!

Iltaa kohti tunnelma tiivistyi!

 

Kuten kuvista voi päätellä, heinäkuun alku on purjehtijoiden sesonkiaikaa Högsårassa. Saimme vaihtaa monia reissu- ja satamakokemuksia venenaapureiden kanssa. Viivyimme tässä laiturissa kaksi yötä, sillä halusimme palata toissa keväänä saarella vietetyn viikonlopun tuomaan tunnelmaan. Silloin unelmoimme Aquilalla rantautumisesta tälle saarelle oman perheen voimin.

Nyt siitä tuli totta! 

Toisaalta halusimme nauttia kiireettömästä veneilijän kesäpäivästä, mm. noutaa aamu- tai iltapalalle tuoreet sämpylät tai juustosarvet, jotka kylän leipuri toi lämpölaatikkoon venevajan seinustalle. Tai käydä juoksu- tai kävelylenkillä halki tuulimyllypuiston kohti saaren länsipuolen kansallispuistoalueella sijaitsevaa luonnontilaista uimarantaa.

Myös juomaveden kanisterilla kantaminen, korkealla kalliolla, 300 metrin päässä laiturista olevasta kaivosta on "letku yltää kannelle"-vesipisteisiin tottuneille elämys.

 

Kylän ravintola, Farmors Cafe (http://www.farmorscafe.fi/) on loistava lounas- tai illallispaikka! 

Brännskär 5.-7.7.

Airistolla vietettyjen lomapäivien jälkeen Aquilan siirtomiehistön muodostivat Sanni, Hanna ja päällikkönä Heikki. Kolmikko suuntasi veneen keulan kohti Korpoströmiä. Yhden yön pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa Brännskäriin (satama 770).

Korkeita kallioita, huikeat näkymät merelle, hauska satamakonttori/kahvila, kahvilassa leivotut tuoreet sämpylät ja pullat aamuvarhain, pieni veneveistämö, kalasavustamo ja ennen kaikkea elämäntapa, jolla tällä pienellä saarella eletään.... Tämä kaikki sai meidät viipymään saarella kaksi päivää ja jätti mieleen ihanan kesämuiston osana siirtoreissua.

Brännskärin satamakonttori ja kahvila.

Sataman yläpuolelle rakennettu näköalaterassi.

Persoonallinen tunnus vrk-maksusta.

Polttoaineen karkeasuodattimen vaihto tehtiin varmuuden vuoksi. Näkymä avatun patruunan sisältä antoi varmuuden siitä, että "tankkimato = dieselbakteeri on hävinnyt."

 

Rantasauna ja näkymä laiturille.

Brännskär 6.7.2013