Reposaari 8.6. - Kylmäpihlaja - Isokari - Vuosnainen 9.6.

Selkämeren siirto-osuuden merkittävä piirre oli tyyni, lähes tuuleton sää. Vallitseva tuulensuunta W tai NW oli juuri sopiva, mutta voimakkuus vain 2-6 m/s.



Aquila saapui Kylmäpihlajan majakkasaaren suojaisaan poukamaan kauniissa auringonpaisteessa. Seikkailimme saaren tiirojen tarkkaan rajaamalla alueella ja tietysti tutustuimme majakkaan. Rakennuksessa toimii pienimuotoinen hotelli, tasokas ravintola sekä tilaussauna.

Rauman edusta, Kylmäpihlaja



Pysähdyimme puolenpäivän kokkaustauolle ja kävelyretkelle Isokarin majakkasaarella.

Isokarin jyhkeä majakka v. 1833

Jykevää tekoa nämä valtion laiturit.



Isokarin rantakalliot tyynessä.

Hyvän ruoan ja luontoretken lisäksi pysähdys kannatti, sillä ruokailun aikana sade loppui. Heti startin jälkeen W-tuuli virkistyi 6 m/s. Saimme kivan vauhdin kohti Saaristomeren pohjoisen sisääntuloväylän alussa olevaa Vuosnaisten meriasemaa.

Meriaseman palveluja ovat normaalin laituripaikan lisäksi merenantimiin erikoistunut ravintola, kotileipomo (tuoreet sämpylät/pullat), upea rantasauna, jonka löylyistä ja tunnelmasta Aquilan miehistö antaa kehuja sekä polttoaineen tankkauspiste.

Tällä osuudella miehistönä; Samuel, Pekka, Antti ja päällikkönä Heikki.

Siirtopurjehdus alkaa: Vaasa 5.6. - Reposaari 7.6.

Starttipäivää edeltäneet ilta ja yö olivat hyvin tuulisia, mistä johtuen tuuliennustetta sekä myös salamatutkaa tutkittiin tarkasti ja lähtöhetkeä siirrettiin muutamalla tunnilla.
Edellisenä iltana Biltema-mallinen, kolme kesää palvellut wc-istuimen tyhjennyspumppu päätti ruveta vuotamaan ja lopulta mennä jumiin. Viime hetken remonttienergiat kohdistettiin tällä kertaa toalettiin.
Aamulla klo 9 tehtiin varmistussoitto Seinäjoen Biltemaan ja maakuntamatkan tuliaisina saatiin wc-istuimeen varaosat ja paluumatkalla täydennettiin lähimarketista muonavarastot. Vaasaan palatessa nautimme makoisan lounaan edellisvuosien talkoopäivinä tutuksi tulleella paikallisella huoltoasemalla. Luonaan ja sitä seuranneen asennustuokion aikana tuuli osoitti aavistuksen laantumisen merkkejä. Tuuliennuste näytti illaksi heikenevää pohjoistuulta ja vain maa-alueelle ukkosta. Niinpä siirron aikaisena Aquilan päällikkönä toiminut Heikki teki lähtöpäätöksen ja ensimmäisen reissupäivän tavoitteena oli saapua Bergö:n lautan maanpuolelle Bredskärin satamaan.

Aquilan köydet irroitettiin 5.6.2013. klo 15  Navakan, (10 - 12 m/s) NE-tuulen saattelemana ajoimme koneella Vaasan "poijuväylää" pitkin,  kunnes käännyimme etelään johtavalle rantaväylälle. Saimme keulapurjeella mukavan vauhdin myötätuuleen.

Saavuimme alkuillasta Bredskärin satamaan. Iltaa kohti pohjatuulikin tapansa mukaan rauhoittui nukkumaan.

Bergön kalasatama 5.6.2013

Alkukesän auringonlasku Merenkurkussa.

Seuraavana aamuna oli startti klo 6.05 täysin tyynessä ja selkeässä säässä. Siirron alkuosuuden pääkokki Heikki tarjoili rannassa valmistellun meriaamiaisen.
Parin tunnin koneajon jälkeen moottori osoitti lieviä hyytymisen merkkejä ja samaan aikaan lännen ja etelän suunnasta lähestyi tasaista vauhtia vankka sumupatja. Noin tunnin kuluttua moottori sammui, eikä suostunut käynnistymään. Aluksen päällikkö oletti polttoainejärjestelmän karkeasuodattimen tukkeutuneen. Samaan aikaan sumu oli vallannut Aquilaa ympäröivän merialueen. Keväällä asennettu tutka/plotteri pääsi heti alkumatkasta käyttöön.


Oiva apuväline!

Sumupäivien motto: "Seilataan koneella ja otetaan aurinkoa sumussa."

Konehuoneessa vietetyn ihmettelytuokion aikana huomasimme moottorin polttoainehanan olevan lähes kiinni. Tässä syy koneen hyytymiseen! Hana oli ilmeisesti jäänyt kiinni edellispäivinä tehdyn vetolaitehuollon aikana. Tästä lähtien polttoainehana tulee tarkistettua aina ennen lähtöä!

Tapahtumarikkaan sumuseikkailun uuvuttamina saavuimme Krististiinankaupungin vieraslaituriin tyynessä ilta-auringossa. Sauna, iltaruoka ja lyhyt iltatepastelu keskustan kaduilla sekä seuraavan päivän suunnitelma täyttivät miehistön loppuillan.

Kristiinankaupunki, kaupungin vieraslaituri

Tyynen aamun startti Kristiinankaupungista klo 6.45. Päivän tavoitteena Porin Reposaari. Sama sumuilmiö toistui pian meriaamiaisen jälkeen ja väistyi edellispäivän tavoin auringon lämpövaikutuksen myötä.
Päivä piti sisällään pitkästi koneajoa ja pieniä seilipätkiä, kokkaamista, seuraavien legien suunnittelua...


Reposaari, Merilokki vierassatama

Aquila kiinnittyi Reposaaren Merilokin vierassatamaan samalle laituripaikalle kuin 07/2009. Silloin oltiin siirtomatkalla Turusta Vaasaan. Illan kuluessa Antti autoili Savonmaalta täydentämään seuraavan pätkän siirtomiehistöä.


Aloitusmiehistössä; Samuel, Pekka ja siirtoprojektin päällikkönä Heikki.

Aquila valmiina siirtymään Kuopioon

Koskaan aikaisemmin ei Aquila ole meidän omistamana ollut purjehdusvalmiina ja lähdössä ensimmäiselle reissulle 15.5., mutta tänä vuonna se päästiin kokemaan! Tuntui hyvälle irroittaa köydet laiturista ja päästä kevään ensimmäiselle purjehdukselle. Jaakko ja Maarit kävivät muutaman päivän purjehduksella nauttimassa oman osuutensa tämän alkukauden veneilystä.  Yhteensä kolme reissua ehdittiin tälle keväälle tehdä Vaasan saaristossa. 

Kaikki varustelut on tehty ja Aquila odottaa ensimmäistä siirtomiehistöä, jonka on tarkoitus purjehtia Vaasasta Saaristomerelle. Aquila purjehtii seuraavat kolme vuotta Saimaalla ja palaa takaisin Vaasaan vuonna 2016 tai 2017.

S-vetolaitteen stefan vaihtaminen

Aquilan s-vetolaitteessa on viimeisten reissujen aikana havaittu pientä öljyvuotoa. Kirkasta öljyä on valunut moottorin vauhtipyörän kotelon alapinnasta konehuoneen pohjalle muutamia tippoja. Epäilyjen perusteella päätettiin vaihtaa vetolaitteen ylemmän vaaka-akselin stefa. Homma annettiin paikalliselle huoltomiehelle, koska oma aika ei riittänyt ja homma vaati erityisosaamista, sillä vene oli jo vedessä. Huoltomies tuki vetolaitteen yläpäästä kiinni ja irroitti moottorin vetolaitteesta. Tässä vaiheessa huoltomies huomasi, ettei vuodon syynä ollutkaan moottorille tulevan akselin stefa, vaan vetolaitteen laipan huono kiinnitys. Laippa ei ollut kokonaan irti, mutta kiinnitysruuvit olivat aavistuksen löysällä ja öljy pääsi valumaan pultinrei'istä. Koska stefa oli jo hankittu, vaihdettiin se joka tapauksessa ja vetolaitteen laippa kiinnitettiin huolellisesti.

Vuotanut öljy valui vauhtipyörän koteloon ja sieltä konehuoneen pohjalle.

Comfortinan konehuoneeseen pääsen hyvin käsiksi, kun purkaa perähytin seinän pois. Portaiden puolelta koneen saa vedettyä suoraan eteenpäin.

Vetolaite tuettiin huolellisesti remontin ajaksi.

 

Tutkan asentaminen

Ajatus tutkan asentamisesta lähti liikkeelle jo pari vuotta sitten ja nyt, kun veneen on tarkoitus siirtyä Vaasasta Kuopioon, oli oikea hetki toteuttaa tämä projekti. Tutkajalkaa ja sen rakennetta oli suunniteltu jo tovin aikaa, mutta lopullinen idea saatiin naapuriveneen tutkajalasta, joka osoittautui meille hyväksi. Perusajatuksena oli, että jalka valmistetaan ilman hitsausta ja kustannukset pidetään kurissa.

 Tarvikkeet hankittiin paikalliselta "rosterikauppiaalta". Suurin osa tarvikkeista oli romutavaraa.

 Koko jalka valmistettiin ilman hitsaussaumoja.

 Lopuksi kaikki osat kiillotettiin.

 Jalka tehtiin sellaiseksi, että sen saa talvitelakoinnin ajaksi laskettua alas.

 Tutkan asentaminen onnistuu myös saariolosuhteissa. Ensimmäisellä purjehduksella oli mukana pieni ruuvipenkki, joka kiinnitettiin täkkipulteilla hakkuupölkkyyn kiinni. Akkuporakone jaksoi hyvin jopa ruostumattomaan poraamisen.

 Skannerin kiinnityslevyyn asennettiin lisäksi kahvat, jotka helpottavat jalan kääntämistä veneen kallistuksen mukaan.

 Aquilan peräkaiteet saivat tässä projektissa muutaman tuen vähentämään tutkajalan aiheuttamaan rasitusta.

Uuden monitoimiplotterin kaapelointiin käytettiin vanhoja läpivientejä, joita piti hieman suurentaa. 

 Tutka sijoitettiin sellaiselle korkeudelle, että se ei käytössä aiheuta turhaa haittaa veneen miehistölle eikä myöskään korkeutensa puolesta rasita peräkaidetta tai jalan kiinnityksia liikaa.

Kevättalkoot 8.-12.5.2013

Kevättalkoot saatiin hyvään vauhtiin 8.5. ja kelit suosivat Aquilan kotisataman veneenomistajia. Yhden päivän aikana saatiin tehtyä pesu- ja vahaustyöt sekä osittainen pohjan myrkkymaalaus. Olemme todenneet saman kuin monet muutkin kanssaveneilijät, että pohjaan ei kannata maalata kallista myrkkymaalia joka vuosi lisää turhan takia. Edellisenä keväänä pohja maalattiin kokonaan. Tänä vuonna maalattiin vain ne kohdat, joista myrkkymaali oli kulunut. Nosturi saatiin hyvällä tuurilla tilattua saman viikon perjantaiksi ja niinpä Aquila pääsi ensimmäisten veneiden joukossa vesille.

http://yle.fi/uutiset/veneilykausi_aluillaan/6633212

Moottoria huollettaessa huomasimme, että polttoainejärjestelmän karkeasuodattimeen oli edellisen kesän jäljiltä kertynyt aika paljon sakkaumia. Paikallisesta venetarvikeliikkeestä hankittiin tankkiin laitettavaa lisäainetta, joka hajottaa sakan. Tästä syystä varauduttiin myös tuplamäärään suodattimia, jotta tulevan kauden reissuilla ei matkanteko tyssäisi varaosien puutteeseen. Mitä luultavimmin karkeasuodatin tullaan vaihtamaan ensimmäisten ajotuntien jälkeen.

"Tankkimatoa" suodattimessa

Lauantai kului kannenvahauksen parissa ja veneen varustelussa. Lähes kaikki Aquilan varusteet olivat taas talven lämpimässä varastossa. Iltapäivän aikana pääsimme talkoissa jo pystyttämään mastoa. Iltaan mennessä ei veneestä puuttunut enää kuin purjeet.

Sunnuntaina jatkettiin varustelua ja laitteiden testausta. Purjeiden asentamisen jälkeen Aquila alkoi olla lähes valmis kauden ensimmäiselle purjehdukselle.

Talvitelakointi

Aquilan talvitelakointi sujui taas edellisten vuosien tapaan reippaalla otteella. Huolellisen ulko- ja sisäpintojen pesemisen jälkeen uusi pressu levitettiin suojaamaan talven tuiskuilta. Jyrkkäharjainen pressuteline on havaittu hyväksi, sillä se ei kerää lunta pressun päälle eikä rasita pressua ja telinettä. Sisätiloista vietiin kuivaan talvisäilöön kaikki patjat ja muu irtotavara. Akut ladattiin täyteen ja sijoitettiin lämpimään varastoon niin, että ne on helppo ladata pari kertaa talven aikana. Aquilan sisätilat pysyvät puhtaina ja raikkaina, kun kaikki pinnat pestään keväisin ja syksyisin desifioivalla pesuaineella. Talven ajaksi salongin lattialle laitettu kosteudenkerääjä sekä hyvä ilmanvaihto takaavat, ettei home pääse pesiytymään rakenteisiin. Kun Aquilaa oltiin vuonna 2009 hankkimassa, yksi tärkeä valintakriteeri oli homeettomuus. Vaikka sisätilat olivat siistit, käytettiin normaalien puhdistusten lisäksi myös otsonointilaitetta. Otsonointi on tehokas ja turvallinen tapa poistaa epätoivottuja hajuja ja allergianaiheuttajia, kuten tupakan, eläinten, homeen, viemärin ja kalman hajua. Otsonointi poistaa epämiellyttävät hajut ilman kemikaalijäämiä tai muita haitallisia yhdisteitä.