Taaperon kanssa purjehtimassa

Jaakon, Maaritin ja Antonin tämän kesän ensimmäinen purjehdus oli Juhannuksen jälkeen kesäkuun lopulla. Odotimme mielenkiinnolla, millaista vene-elämä olisi pienen taaperon kanssa. Anton ei vielä tuossa vaiheessa kävellyt, mutta seisoi kyllä tukea vasten ja konttasi reipasta vauhtia. Ennen matkaa meillä vanhemmilla oli mietittävänä muutamia käytännön asioita. Kuinka Anton pärjää kannella, kun purjehditaan? Millainen syöttötuoli veneelle saadaan rakennettua? Viihtyykö Anton veneen suhteellisen ahtaissa sisätiloissa? Näihin kaikkiin kysymyksiin saimme vastaukset muutaman päivän pituisella reissulla.

Matka Mustasaaresta Kuopioon kestää noin 6 tuntia ja sopiva pysähdyspaikka on Viitasaarella. Tällä kertaa Antonin hermo alkoi olla hieman tiukalla jo hyvän matkaa ennen Viitasaarta, joten huoltoasemalla piti itkun jälkeen vähän aikaa ihmetellä maisemia ennen ruokailua.

Onneksi huoltoaseman ohi huristeli rekkoja ja muita mielenkiintoisia päriseviä laitteita ja niinpä itku muuttui hetkessä iloiseksi ihmettelyksi.

Perille Kuopion Pirttiniemeen saapuminen venyi myöhään iltaan, joten ensimmäinen ohjelmanumero veneellä oli Antonin iltapuuro.

Onneksi Maarit oli varannut matkaan muutaman purkin valmispuuroa. Puuro maistui nälkäiselle pikkumiehelle myös kylmänä.

Polkupyörän pikakiinnitteinen turvaistuin asennettiin peräkaiteeseen.

Tässä Anton voisi istua turvavöissä sillä aikaa, kun vanhemmat esimerkiksi nostavat purjeita.

Seuraavana aamuna lähdettiin matkaan. Pirttiniemestä lähti myös iso joukko muita veneitä purjehduskisoihin. Retkiveneilijöinä annoimme heidän lähteä ensin.

Näin nukuttiin äidin sylissä viime vuonna...

...samassa paikassa ja samassa sylissä uni maistuu edelleen.

    

Sitloodan pohjalla on myös hyvä nukkua.

Kallistus tuo haastetta vaipanvaihtoon ja pukemiseen.

 Ulkona turvaistuin toimii myös syöttötuolina.

Päiväunien jälkeen maistui purkillinen ruokaa. Anton ei ollut tottunut paksuihin pelastusliiveihin, turvaistuimessa istumiseen eikä veneen kallisteluun, joten päiväunilta heräämisen jälkeen mieliala oli hieman kärttyinen. Hetken päästä oltaisiin perillä Iiivarinsalossa, joten kauaa ei tarvisi tuolissa istua. Antonin huomio saatiin kiinnitettyä ohilentäviin lintuihin ja ennen purjeidenlaskua moottorin käynnistämiseen. Anton jaksoi lopulta istua kiltisti laituriin asti.

Jaakko teki ohuesta narusta kaidevaijereiden yläosaan putoamissuojat. 

Seuraavana päivänä suuntasimme Vehmersalmen suuntaan. Tarkoituksena oli päästä illaksi Jänissaloon.

Iivarinsalossa seurasimme aamupäivän ohikulkevia ukkospilviä.

Tällä reissulla saimme nauttia purjehtimisesta vain pieninä annoksina, mutta Jaakko nosti purjeet aina, kun tuuli virkosi. Vehmersalmen sillalle asti pääsimme purjeilla, mutta sitten tuuli tyyntyi kokonaan.

Millibaarin rantaan tultaessa Jaakko ja Maarit hoitivat köysien kiinnittämisen ja Antonin tehtäväksi jäi nuoleskella kaidevaijereita.

Anton liikkui kannella varsin rauhallisesti ottaen tukea kaidevaijereista. Seuraavalla venereissulla, kuukauden tai kahden päästä meno tulisi ehkä olemaan hieman vilkkaampaa.

Poika seuraa tarkasti, mitä isä tekee keulaköysille.

Kaikki pärisevä kiinnostaa pientä poikaa. Ystävälliset motoristit tarjosivat Antonille mahdollisuuden käydä istumassa moottoripyörän päällä.

Ehkä ensi kesänä veneily on mielenkiintoisempaa kuin kumipyörillä liikkuvat laitteet.

S/y Aquila Millibaarin laiturissa 

Vehmersalmella kävimme hakemassa kaupasta Antonille täydennystä maito- ja ruokavarastoon, minkä jälkeen matka jatkui etelään. Kuopion Pursiseuran Jänissalon tukikohtaan saavuttiin iltapäivällä. Meidän lisäksi laiturissa oli vain muutama vene. Liekö sateinen sää ollut syynä siihen, ettei parhaaseen loma-aikaan Jänissalossa ollut enempää muita seuran veneitä.

Anton pääsi Jänissalossa elämänsä ensimmäistä kertaa saunaan. Ilmeestä voi päätellä kuinka innoissaan pikkumies saunan portailla oli!

Säät eivät tällä reissulla suosineet meitä. Vettä satoi joka päivä ja Jänissalossa vietettiinkin pari päivää laiturielämään ihmetellessä. Se tarkoitti samalla myös sitä, että aikaa vietettiin paljon veneessä sisällä. Antonille piti keksiä kiinnostavaa tekemistä, mutta onneksi poika viihtyi hyvin myös yksin omien lelujensa parissa. Ensi kerralla varaamme mukaan reilusti leluja ja kirjoja.

Kun sade hieman taukosi, kävimme kärryttelemässä Jänissalon läheisillä hiekkateillä. Matkarattaat kulkivat tälläkin reissulla näppärästi veneen kannella, rattaiden oman sadesuojan alla.

Jos Anton olisi osannut puhua, hän olisi varmasti sanonut:

"Isä, menemmekö me taas saunaan? Tämä on jo kolmas kerta!"

Miesten saunavuorolla oli tilaa vielä.

Aikaisemmin mietinnässä ollut syöttötuolin järjestäminen hoitui niin, että kotoa lähtiessä ostettu vauvakeinu ruuvattiin kiinni salongin sohvan päälle laitettuun vanerilevyyn. Heikki oli jo valmiiksi leikannut vanerin juuri sopivan muotoiseksi, joten syöttötuoli sopi hyvin joko pöydän nurkkaan tai sivulle. Tarpeeksi iso levy teki syöttötuolista todella tukevan. Levy jätettiin veneelle keulahytin punkan alle odottamaan seuraavaa käyttökertaa. 

Hyvin nukutun yön jälkeen meidän perheen matka jatkui Jänissalosta autolla kohti kotia. Seuraavaa venereissua olimme suunnitelleet heinäkuulle. Ehkä Anton kävelee jo siinä vaiheessa ja tuo liikkumisellaan veneilyyn lisää haasteita meille vanhemmille. Jänissalosta Aquilalla matkaa jatkoivat Heikki, Samuel ja Joel.