Tutkan asentaminen

Ajatus tutkan asentamisesta lähti liikkeelle jo pari vuotta sitten ja nyt, kun veneen on tarkoitus siirtyä Vaasasta Kuopioon, oli oikea hetki toteuttaa tämä projekti. Tutkajalkaa ja sen rakennetta oli suunniteltu jo tovin aikaa, mutta lopullinen idea saatiin naapuriveneen tutkajalasta, joka osoittautui meille hyväksi. Perusajatuksena oli, että jalka valmistetaan ilman hitsausta ja kustannukset pidetään kurissa.

 Tarvikkeet hankittiin paikalliselta "rosterikauppiaalta". Suurin osa tarvikkeista oli romutavaraa.

 Koko jalka valmistettiin ilman hitsaussaumoja.

 Lopuksi kaikki osat kiillotettiin.

 Jalka tehtiin sellaiseksi, että sen saa talvitelakoinnin ajaksi laskettua alas.

 Tutkan asentaminen onnistuu myös saariolosuhteissa. Ensimmäisellä purjehduksella oli mukana pieni ruuvipenkki, joka kiinnitettiin täkkipulteilla hakkuupölkkyyn kiinni. Akkuporakone jaksoi hyvin jopa ruostumattomaan poraamisen.

 Skannerin kiinnityslevyyn asennettiin lisäksi kahvat, jotka helpottavat jalan kääntämistä veneen kallistuksen mukaan.

 Aquilan peräkaiteet saivat tässä projektissa muutaman tuen vähentämään tutkajalan aiheuttamaan rasitusta.

Uuden monitoimiplotterin kaapelointiin käytettiin vanhoja läpivientejä, joita piti hieman suurentaa. 

 Tutka sijoitettiin sellaiselle korkeudelle, että se ei käytössä aiheuta turhaa haittaa veneen miehistölle eikä myöskään korkeutensa puolesta rasita peräkaidetta tai jalan kiinnityksia liikaa.

Kevättalkoot 8.-12.5.2013

Kevättalkoot saatiin hyvään vauhtiin 8.5. ja kelit suosivat Aquilan kotisataman veneenomistajia. Yhden päivän aikana saatiin tehtyä pesu- ja vahaustyöt sekä osittainen pohjan myrkkymaalaus. Olemme todenneet saman kuin monet muutkin kanssaveneilijät, että pohjaan ei kannata maalata kallista myrkkymaalia joka vuosi lisää turhan takia. Edellisenä keväänä pohja maalattiin kokonaan. Tänä vuonna maalattiin vain ne kohdat, joista myrkkymaali oli kulunut. Nosturi saatiin hyvällä tuurilla tilattua saman viikon perjantaiksi ja niinpä Aquila pääsi ensimmäisten veneiden joukossa vesille.

http://yle.fi/uutiset/veneilykausi_aluillaan/6633212

Moottoria huollettaessa huomasimme, että polttoainejärjestelmän karkeasuodattimeen oli edellisen kesän jäljiltä kertynyt aika paljon sakkaumia. Paikallisesta venetarvikeliikkeestä hankittiin tankkiin laitettavaa lisäainetta, joka hajottaa sakan. Tästä syystä varauduttiin myös tuplamäärään suodattimia, jotta tulevan kauden reissuilla ei matkanteko tyssäisi varaosien puutteeseen. Mitä luultavimmin karkeasuodatin tullaan vaihtamaan ensimmäisten ajotuntien jälkeen.

"Tankkimatoa" suodattimessa

Lauantai kului kannenvahauksen parissa ja veneen varustelussa. Lähes kaikki Aquilan varusteet olivat taas talven lämpimässä varastossa. Iltapäivän aikana pääsimme talkoissa jo pystyttämään mastoa. Iltaan mennessä ei veneestä puuttunut enää kuin purjeet.

Sunnuntaina jatkettiin varustelua ja laitteiden testausta. Purjeiden asentamisen jälkeen Aquila alkoi olla lähes valmis kauden ensimmäiselle purjehdukselle.

Talvitelakointi

Aquilan talvitelakointi sujui taas edellisten vuosien tapaan reippaalla otteella. Huolellisen ulko- ja sisäpintojen pesemisen jälkeen uusi pressu levitettiin suojaamaan talven tuiskuilta. Jyrkkäharjainen pressuteline on havaittu hyväksi, sillä se ei kerää lunta pressun päälle eikä rasita pressua ja telinettä. Sisätiloista vietiin kuivaan talvisäilöön kaikki patjat ja muu irtotavara. Akut ladattiin täyteen ja sijoitettiin lämpimään varastoon niin, että ne on helppo ladata pari kertaa talven aikana. Aquilan sisätilat pysyvät puhtaina ja raikkaina, kun kaikki pinnat pestään keväisin ja syksyisin desifioivalla pesuaineella. Talven ajaksi salongin lattialle laitettu kosteudenkerääjä sekä hyvä ilmanvaihto takaavat, ettei home pääse pesiytymään rakenteisiin. Kun Aquilaa oltiin vuonna 2009 hankkimassa, yksi tärkeä valintakriteeri oli homeettomuus. Vaikka sisätilat olivat siistit, käytettiin normaalien puhdistusten lisäksi myös otsonointilaitetta. Otsonointi on tehokas ja turvallinen tapa poistaa epätoivottuja hajuja ja allergianaiheuttajia, kuten tupakan, eläinten, homeen, viemärin ja kalman hajua. Otsonointi poistaa epämiellyttävät hajut ilman kemikaalijäämiä tai muita haitallisia yhdisteitä.

Mastotalkoot 22.9.2012

Tänä vuonna Aquilan masto nostettiin pois sateisessa, mutta lähes tyynessä säässä. Pieni sade ei haittaa, mutta tuuli vaikeuttaa hommaa, sillä vene pyrkii liikkumaan laiturissa juuri silloin, kun se ei sitä saisi tehdä. Lisäksi ohiajavien veneiden tekemien aaltojen kanssa saa olla tarkkana. Vindeksiä tai antenneja irroitettaessa veneen ei soisi keikkuvan yhtään, sillä pieni veneen liike on mastonhuipussa moninkertainen.

Turvavaljaat ylle ja ei kun mastoon!

Aquilan kotisataman mastonosturin tikkaat ovat oiva apuväline kiivetä ylös irroittamaan mastosta kaikki helposti rikkoutuvat laitteet.

Masto nostettiin ilman vaikeuksia. Rauhallisuus ja selkeät käskyt ovat tässäkin hommassa valttia. Pursiseuran jäsenet auttavat toisiaan telakoinneissa. Parin viikon sisällä olisi suunnitteilla veneen nosto ja Aquilan osakkaiden syystalkoot.

Kestävyyttä karttataskuun

Olemme huomanneet, että karttasarjojen mukana tulevat muovitaskut eivät kestä kovin kauaa, varsinkin jos kartta on aina matkan aikana ulkona kannella ja sitä käytetään ahkerasti. Karttataskun reunaan kannattaa jo uutena ommella tekonahasta reunavahvike. Noin 15mm leveästä nahkanauhasta saa hyvän suojan karttataskun reunaan, kun nauhan taittaa taskun reunan molemmille puolille ja ompelee tikillä kiinni muovitaskun reunaan. Aquilan miehistö teetti myös yhden kokonaan uuden taskun samalla verhoilijalla, joka on tehnyt Aquilan patjat viimeisen kahden talven aikana. Jos joku kanssaveneilijä on kiinnostunut verhoilijan tekemästä kestävästä karttataskusta (ja vieläpä kelpo hintaan), voi verhoilijan yhteystietoja tiedustella Aquilan miehistöltä.

Vasemmalla vahvistettu karttatasku ja oikealla verhoilijan tekemä uusi karttatasku

Kauden päätöspurjehdus 14.-16.9.2012

Kaukaluotoon suuntautuneella, syksyn viimeisellä purjehduksella saimme nauttia monenlaisesta säästä. Perjantaina menomatkalla tuuli puhalsi etelä-lounaasta noin 13 m/s ja vettä satoi koko matkan. Aquila kulki pelkällä genoalla yli 8 solmua. Perille päästiin juuri ennen hämärää ja illan pimetessä Aquilan miehistö nautti saunasta ja hyvästä ruoasta.

Lauantaina sää oli jo paljon parempi ja aurinkoinen syyssää hemmotteli Kaukaluotoon saapuneita. Lauantaipäivä kului purjeita kuivatellessa, työkalupussia ommellessa ja käsitöitä tehdessä.

Aquilan uusi työkalupussi

Sunnuntaina keli suosi purjehtijaa. Aquila kryssi noin neljässä tunnissa Kaukaluodosta takaisin Vaskiluotoon. Lounaistuuli puhalteli puuskissa parhaimmillaan noin 10 m/s.

Vaskiluotoon saavuttiin sopivasti niin, että purjeet saatiin otettua pois ennen hämärää ja iltakastetta. Tästä alkaisi taas joka syksyinen veneen varusteista riisuminen ja talvitelakoinnin valmistelu.

Perinteeksi muodostunut syyspurjehdus

Vuodesta 2010 alkaen on Aquilalla tehty pienellä kaveriporukalla pitkän viikonlopun kestävä syyspurjehdus. Purjehdukset ovat suuntautuneet Vaasan saaristoon. Tänäkin vuonna purjehduksen suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin ja sopiva viikonloppukin saatiin sovittua. H-hetken lähestyessä flunssa kuitenkin harmillisesti esti osaa miehistöstä osallistumasta purjehdukselle, mutta matkaan päätettiin kuitenkin lähteä kahden miehen voimin.

Torstaina 6.9.2012 matkaan lähdettiin heti miehistön saavuttua Vaasaan. Veneen varustelu ja proviantin hankkiminen oli tehty jo päivän aikana, joten Vaskiluodosta Larsbjörkaskäriin ehdittiin valoisan aikana. Perinteisesti näillä purjehduksilla on ollut humoristiseen sävyyn suunniteltu ohjelma ajankohtaista teemaa sivuten. Ohjelmaan on joka vuosi kuulunut hyvästä ruoasta ja saunasta nauttiminen. Larsbjörkaskärin saunassa miehistö sai nauttia pehmeistä merellisistä löylyistä.

Perjantaina 7.9.2012 matkaa jatkettiin pohjoiseen. Kevyt luoteistuuli antoi Aquilalle mukavasti vauhtia ja reittisuunnitelmaksi päätettiin Larsbjörkaskär - Ritgrund - Mikkelinsaaret - Kaukaluoto. Mikkelinsaarten vanhan merivartioaseman laituriin saavuttiin neljän aikaan iltapäivällä. Tarkoituksena oli nauttia myöhäinen lounas ja jatkaa matkaa kohti Kaukaluotoa. Miehistöllä heräsi kuitenkin mielenkiinto Merivartioaseman saunaa kohtaan ja niinpä päätettiin soittaa kesäkahvilan pitäjälle, josko hän vaikka olisi tulossa Mikkelinsaarille, vaikka sesonki olikin jo ohi. Saunan lämmitys saatiin järjestettyä ja Aquila kiinnitettiin huolellisesti laituriin yöksi luvattua pohjoistuulta silmällä pitäen. Illan aikana laituriin kiinnittäytyi vielä kaksi muutakin venettä. Muuten saaristo oli syksyisen autio. Muutama kalastaja oli tähän mennessä tullut Aquilaa vastaan, mutta huviveneitä ei näkynyt. Toisaalta, nythän oli vasta perjantai-ilta ja ns. normaalit ihmiset ovat olleet koko päivän töissä. 13 asteisessa merivedessä uiminen virkisti mukavasti kuumien löylyjen jälkeen.

                                                 


Lauantai 8.9.2012 valkeni puolipilvisessä säässä. Pohjoistuuli puhalsi 8 m/s, mikä enteili joutuisaa matkaa etelään kohti Kaukaluotoa. Matkaan lähdettiin terveellisen aamiaisen jälkeen.

 Juuri ennen Kaukaluotoon saapumista Aquilan miehistö tarkkaili läntiselle taivaalle kerääntyneitä todella tummia pilviä. Kun purjeet laskettiin, oli sateen reuna noin kahden mailin päässä ja läheni koko ajan.

Yhden tumman pilven alareunasta työntyi alas suppilomainen, nopeasti liikkuva pilvi. Sen todettiin olevan trombi. Onneksi se ei sattunut kohdalle siinä vaiheessa, kun purjeet olivat vielä ylhäällä tai niitä oltaisiin oltu juuri laskemassa.

 Hetki Kaukaluotoon saapumisen jälkeen alkoi satamaan, ensin vettä ja sitten rakeita.

 Iltapäivä kului mukavasti saunaa lämmitellessä, ruokaa laittaessa ja menneitä muistellessa.

Sunnuntaina 9.9.2012 olikin sitten jo kotisatamaan palaamisen aika. Aamu valkeni aurinkoisen kauniina.   Tämän vuotinen syyspurjehdus tarjosi rentouttavaa, kiireetöntä matkantekoa.

Noin 7 m/s puhaltava pohjoistuuli antoi alkumatkasta Aquilalle noin 6 solmun vauhdin ja spinaakkerikin saatiin nostaa ylös.

Tuuli kuitenkin tyyntyi täysin ennen Raippaluodon siltaa eikä miehistöllä ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa "peltigenoa", sillä osan miehistöstä piti ehtiä iltapäivällä Vaasasta lähtevään junaan, joka ei odottaisi, jos Aquila saapuisi myöhässä satamaan.

Tämä kaveriporukka jää taas odottelemaan ja suunnittelemaan ensi vuoden purjehduksia.