Aquilan Wallaslämmittimen putkituksia on paranneltu vuosien varrella. Eristämättömät putket on eristetty ja vessaan sekä salonkiin on asennettu uudet puhalluskanavat. Ilman virtaus ei alunperinkään ole ollut tasainen, joten mielessä on ollut asentaa lisäpuhallin salonkiin tulevaan kanavaan. Wallaksen oma lisäpuhallin maksaa noin 200 euroa. Mielessä on ollut rakentaa tällainen puhallin itse.
Autotallista löytyi juuri sopivasti pari pleksin palaa ja 60mm muoviputkea. Sopiva tuuletin löytyi Vaasan elektroniikkakeskuksesta. Puhallinmoottoreiden edullisen hinnan vuoksi niitä hankittiin 4 kpl.
Pleksit leikattiin sirkkelillä sopivaan muotoon ja niihin porattiin rasiaporalla reiät putkille.
Puhallin alkaa löytää lopullisen muotonsa.
Säätimen prototyyppiin valittiin sopivan kokoiset vastukset eri pyörismisnopeuksille. Vastusten koot määritettiin potentimetrin avulla. Säätimeen rakennettiin 4 pyörimisnopeutta. Prototyypin rakentamiseen tarvittavat osat löytyivät Jaakon vanhojen elektroniikkaromujen joukosta.
Ennen lopullisen version rakentamista säädintä ja puhallinta koekäytettiin riittävän pitkään. Samalla testattiin vastusten ylikuumeneminen.
Muoviosat liimattiin yhteen epoksilla.
Puhaltimen muoviosat maalattiin ja paketti kasattiin rst-pulteilla. Puhaltimen rungon väliin laitettiin muoviholkit estämään puristuksen aiheuttamaa vääntymistä.
Säätimen lopulliseen versioon hankittiin varmuuden vuoksi vastukset, joissa on varmasti riittävä
tehonkesto. Ledeiksi valittiin ns. 12 voltin ledit, joissa on
sisäänrakennettu etuvastus.
Puhallin asennettiin naviskan pöydän sisälle, missä salongin kaksi kanavaa haarautuvat.
Vessan lämpimän ilman virtaus on aikaisemminkin ollut riittävä, mutta poistoilma on ollut painovoimainen ja siihen haluttiin tässä yhteydessä parannus. Samaa puhallinmoottorimallia ja säädintekniikkaa hyödyntäen vessaan rakennettiin 4-nopeuksinen poistoilmapuhallin. Puhallinmoottori asennettiin holkkien varaan valkoisen kotelon sisään. Kotelo on holkeilla irti takaseinästä. Seinän poistoilma-aukossa on hyttysverkko.
Projektin kustannuksia:
Puhallin 1,50€/kpl
12V punainen ledi 0,30€/kpl
12V sininen ledi 1,10€/kpl
Lorlin kiertokytkin 2,57€/kpl
Lankavastus (tehonkesto 5W) 0,40€/kpl
Molempien puhaltimien säätimet asennettiin vierekkäin lopulliseen käyttöpaneeliin. Puhaltimet ovat varsinkin kahdella hitaimmalla nopeudella erittäin hiljaisia. Lisäpuhallin paransi salongin virtausta huomattavasti. Olemme tyytyväisiä lopputulokseen.
Jaakon ja Maaritin perheen tämän kertainen juhannuspurjehdus kulki reittiä Puumalansalmi - Sahanlahti - Rokansaari - Puumalansalmi - Varviranta - Sulkava - Juuvinsaari - Iso-Kankainen - Savonlinna. Puumalaan saavuttiin sunnuntaina 19.6. ja tarkoituksena oli olla Savonlinnassa 26.6. sunnuntaina.
Useita päiviä jatkunut sade loppui sunnuntaina iltapäivällä ja miehistönvaihto saatiin tehdä poutasäässä. Heikki ja Sannimari olivat tuoneet venettä pohjoisesta kohti Puumalaa.
Puolipilvisessä ja lähes tyynessä säässä ajelimme Puumalansalmesta muutaman mailin päähän Sahanlahteen. Sahanlahdesta tarkemmin osoitteessa: http://www.sahanlahtiresort.fi/
Päätimme syödä lounaan kehutussa Sahanlahden ravintolassa. Näkymä meidän pöydästä järvelle oli hieno.
Maaritin savumuikkusalaatti oli hyvää. Jaakko ja Anton herkuttelivat kasvissosekeitolla.
Ravintolan vieressä on koski, jossa on vielä nähtävillä vanhan sahan rauniot.
Sahanlahden pihapiiri on kokonaisuutena hieno. Siellä kannattaa pysähtyä olipa sitten liikkeellä veneellä, autolla tai moottoripyörällä. Kun lounaskahvit oli nautittu suuntasimme takaisin veneelle ja aloimme tehdä lähtöä kohti Rokansaarta. Tuuli oli lounaan aikana hieman voimistunut ja puhalsi etelästä 5-8 m/s. Olimme kiinni ponttoonilaiturissa keula kohti tuulta. Laituri alkoi keinua voimakkaasti, vaikka aalto ei ollut kovinkaan suuri. Jaakko meni irroittamaan keulaportaita ja huomasi samalla, että toisen keulaköyden kiinnityslenkki oli lähtenyt irti laiturista ja että toinen irtoaisi hetkenä minä hyvänsä. Kone käynnistettiin välittömästi ja pyrittiin mahdollisimman nopeasti irti laiturista. Jos toisenkin keulaköyden lenkki olisi irronnut laiturista, olisi vene kääntynyt peräköyden varassa kohti rantakalliota ja melko varmasti osunut kallioon. Pääsimme irti laiturista ilman vaurioita. Kävimme lähdön jälkeen palauttamassa keulaköyteemme jääneen kiinnityslenkin takaisin laiturille ja soitimme Sahanlahden isännälle ja kerroimme, että lenkki oli pettänyt. Toivottavasti isäntä tarkastaa muutkin lenkit. Meidän lenkki oli mallia täkkipultti, ei siis läpipultilla kiinni. Vallitseva keli ei antanut syytä epäillä kiinnityslenkkejä. Lähemmän tarkastelun jälkeen huomasimme,että laiturin reunaparru oli myöskin jo hieman haljennut, joten muutkin lenkit saattavat antaa periksi. Onneksi mitään isompaa vahinkoa ei sattunut.
Rokansaari oli viime kesän reissuilta Jaakolle ja Antonille tuttu, mutta Maarit ei ollut siellä aikaisemmin käynyt. Anton muisteli viime kesältä Rokansaaren kahvilan pitäjää Mallua ja kahvilan terassilla ollutta sähkökäyttöistä Kuplavolkkaria.
Mallu ei harmiksemme ollut paikalla eikä kahvilan ikkunasta näkynyt Kuplavolkkariakaan, mutta tunnelmallinen sauna lämmitettiin laiturissa olleiden veneiden miehistöille. Sauna sijaitsee todella kirkasvetisen pienen lammen rannalla, johon on hyvä pulahtaa suoraan saunan portailta.
Jalkapalloa pelattiin saunaan mennessä ja saunasta tullessa.
Laiturin toisella puolella olleen veneen pariskunnalla oli haitarinsoittaminen ja laulaminen hallussa. Saimme nauttia musiikista, ilta-auringosta ja -maidosta.
Seuraava päivä oli tyyni ja mukavan lämmin. Anton tykkäsi leikkiä hiekkarannalla.
Olimme jo tekemässä lähtöä kohti Puumalaa, kun rantaan tuli iloinen nainen alumiinisella avoveneellä. Mallu! (taisi joku kolmivuotias huudahtaa). Autoimme Mallun mukanaan tuomat tavarat laiturilta kahvilalle ja nautimme siitä palkkioksi saamamme jäätelöt.
Mallun kahvilaakin oli jo valmisteltu juhannusta varten.
Pysähdyimme Puumalansalmessa bunkraamaan dieseliä ja tyhjensimme samalla septin. Kauppareissun yhteydessä nautimme kahvia ja mehua viihtyisässä kahvila Soropissa. http://www.soroppi.com/
Puumalan sillalta on hienot näkymät. Laiturilta ylös sillalle pääsee helposti hissillä.
Veneitä ei ollut montaa liikkeellä. Kauppareissuja varten tarkoitetussa laiturissa oli ainoastaan yksi Lappeenrantalainen purjevene meidän veneen keulan edessä. Kun kaikki hankinnat oli tehty, jatkoimme matkaa kohti Varvirantaa.
Tiistai-iltana kiinnityimme Sulkava-seuran omistamaan Varvirantaan, joka on Suursoutujen aikana retkisoutajille tarkoitettu levähdys- ja yöpymisalue. Se toimii myös Saimaan pursiseurojen yhteiskäyttötukikohtana, joten pääsimme lämmitämään saunan.
Laiturissa ei ollut tällä kertaa ketään muita, joten saimme rauhassa nauttia tyyntyvästä illasta, ainoastaan vieressä ajava Kietävälän lossi seuranamme.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Sulkavaa kevyessä myötätuulessa. Nyt oli hyvä hetki harjoitella Antonin kanssa mm. jiippaamista. Kolmivuotiaalle ei oikein vielä voi antaa muita kuin konttaus- ja kiinnipitotehtäviä. Siitä se lähtee!
Sulkavan vierasvenesataman ravintola, etualalla sauna- ja huoltorakennus.
Taivaalle kerääntyi tummia pilviä. Ilma tuntui siltä, että saattaisi tulla ukonilma. Jossain lähistöllä ilmeisesti olikin ukkonen, sillä laiturille tullut pariskunta kertoi, että heidän piharakennukseen oli iskenyt salama. Aquilan juhlaliputus on tähän asti ollut aavistuksen liian lyhyt. Jaakko teki matkan aikana lippuihin uudet alanarut. Lippusarjaa testattiin heti Sulkavalle saapumisen jälkeen.
...lähdimme kumiveneellä kauppareissulle. Sulkavan kaupat sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä vierasvenesatamasta. Kävimme ajelemassa pienen lenkin Pikku-Aquilalla ja pysähdyimme matkalla kauppaan. Kauppojen vieressä on uudehko matala laituri, johon on hyvä kiinnittyä pienelläkin veneellä.
Joka päivälle on totutusti löytynyt aina jotain pientä remontoitavaa. Tällä kertaa kohteena oli styyrpuurin ylempi kaideköysi. Aquilan kaikki kaidevaijerit ja -köydet vaihdettiin viime keväänä ns. parafil-kaideköysiin samalla, kun teimme kaidetolpparemontin. Yhdestä köydestä tuli aavistuksen liian pitkä, eikä vanttiruuvin kiristysvara riittänyt. Siispä pätkä pois ja päätyhela uudelleen paikoilleen.
Kaideköysien uusimisen yhteydessä teimme alempaan köyteen sitloodan kohdalle helan, josta köysi voidaan helposti ja nopeasti katkaista ilman, että itse köyttä tarvitsee katkaista esimerkiksi puukolla. Haarukkaosat hitsautettiin vanhojen alavaijereiden osista ja kiinnitystapit tehtiin vanhoista potkurilapojen lukituspulteista. Kiinnitystappien vetolenkeiksi laitettiin lopulta isokokoiset G-sokat. Aquilassa helojen sokat ja vetolenkit jäävät kaideköysien puhmusteiden suojaan, joten sokkaan ei pääse repimään vahingossa esimerkiksi housuja. Alemman kaideköyden katkaiseminen helpottaa esimerkiksi vedenvaraan joutuneen nostamista, sillä henkilö voidaan vierittää kyljeltä varvaslistan yli suoraan kannelle ilman, että häntä tarvitsee nostaan kaideköysien yli.
Jos isä saa tehdä remonttia, niin kyllä poikakin saa. Dumpperin alustaremontti onnistuu hyvin Aquilan työkaluilla.
Erityisen hyvää lapsiperheen näkökulmasta Saimaalla on se, että satamien välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä ja lähes jokaisesta rannasta löytyy jotain mielenkiintoista perheen pienimmille. Sulkavalla saunan jälkeen ajeltiin hetken aikaa siipirataslaivalla.
Tällä reissulla Anton kiinnostui valokuvaamisesta.
Tässä pari hänen onnistuneimmista...
...kuvistaan.
Sulkavalta matka jatkui kohti Juuvinsaarta. Matka sujui leppoisasti myötätuulessa ja matkalla oli hyvää aikaa siivota vene juhannuskuntoon. Petivaatteet tuuletettiin ja sisätilat siivottiin.
Juuvinsaareen kapeikossa sijaitsevaan retkisatamaan voi lähestyä etelästä, lännestä tai idästä. Vettä on laiturin ympärillä rannan läheisyydessäkin yli 3 metriä. Juuvinsaaressa on siisti nuotiopaikka, polttopuukatos ja huussi. Laiturin pohjoispuolella on korkeat kalliot.
Harmi ettemme ottaneet kallioista yhtään kuvaa alhaalta päin, mutta tästä kuvasta näkee kuinka korkealla ollaan aivan rantaviivan tuntumassa. Kallioilla on varmasti myös hyvä nauttia ilta-auringosta. Me sen sijaan saimme nauttia iltasateesta.
Ennen sadetta Jaakko ehti vielä pestä kannen, kyljet ja vesilinjan.
Aquila ja Pikku-Aquila odottavat juhannusaattoa.
Juhannusaattona starttasimme heti aamulla ja nautimme matkalla meriaamiaisen. Vaikka eihän se nyt varsinaisesti mikään meriaamiainen ollut kun oli makeaa vettä pohjan alla, mutta herkullinen aamiainen kuitenkin.
Yli puolet 13 mailin matkasta taittui täysin tyynessä kelissä koneella puksutellen. Jylhiä kalliomaisemia oli mukava katsella.
Varsinaisen veneilyn lomassa Anton sai välillä katsella lastenohjelmia joko puhelimesta tai läppäriltä. Kotoa otettiin mukaan muutamia leluja, satukirjoja sekä askartelukirjoja ja niille oli käyttöä päivittäin. Pienen pojan rajallinen kärsivällisyys vaatii veneolosuhteissa vanhemmilta mielikuvitusta ja tilannetajua. Kiukuttelevan lapsen huomion kääntäminen johonkin mielenkiintoiseen juuri oikealla hetkellä saattaa pelastaa tilanteen ja estää parituntisen huutamisen. Kolmivuotiaan juupas eipäs -mieli ja päättämisen vaikeus tuovat soppaan omat mausteensa.
Onneksi tuuli virkosi loppumatkasta sen verran, että pääsimme nostamaan purjeet.
Pyykit kuivumassa. Tuttu näky meidän purjehduksella!
Savonlinnan pursiseuran yhteiskäyttötukikohtaan Iso-Kankaiseen saavuttiin sopivasti lounasaikaan. Grillissä paistuivat niin makkarat kuin edellisen päivän varhaisperunatkin.
Pyykit pois kannelta, köydet näteille koileille ja juhlaliputus ylös!
Ruotsalaisia rapuja, espanjalaista majoneesia ja suomalaista Maalahden limppua on yhtäkuin kansainvälinen juhannus.
Juhannusaaton herkkuja
Kello 1800 Iso-Kankaisen laituriin kiinnittyneiden veneiden miehistöt kokoontuivat niemenkärjessä olevan lipputangon juurelle.
Lipunnoston jälkeen kajautettiin lipulle kunniaksi vielä lippulaulu.
Maaritin viimeaikaista koirakuumetta ei juurikaan helpottanut se, että yhdestä purjeveneestä kömpi esiin 4kk vanha mäyräkoiranpentu. Suloinen karvaturri!
Juhannusaaton aurinkoa saimme ihastella viimeiseen asti.
Seuraavana päivänä lähdimme kiertämään saaressa olevan luontopolun.
Polku kulki saaren korkeimman kohdan yli. Sinne kiipeäminen sai hikikarpalot vierimään pitkin otsaa. Päivä oli helteinen eikä Jaakon harteilla ollut papupata juurikaan viilentänyt oloa.
Iso-Kankaisen länsireunalla on kaunis hiekkaranta. Sinnekin oli veneilijöitä ja telttailijoita tullut viettämään juhannusta.
Helteisen päivän kruunasi soutelu, rannassa leikkimminen, hyvä ruoka ja auringonlasku.
Sunnuntaina aamulla käänsimme veneen keulan kohti Savonlinnaa. Kävimme Haislahdessa tyhjentämässä septin ja siirryimme sen jälkeen Laitaatsillan telakan rantaan. Saimme Savonlinnan pursiseuran laiturista laituripaikan, johon Aquila jäi odottamaan seuraavaa miehistöä. Kiitokset SLPS:n ystävälliselle väelle kaikesta avusta! Tavaroiden pakkaamisen ja siivoamisen jälkeen meillä oli edessä vielä tämän juhannuksen viimeinen legi, vajaat 500 kilometriä autossa. Matkalla aloimme jo muistella kuinka onnistunut purjehdusviikko meillä oli takana. Seuraavaa reissua odotellessa...
