Peräsimen ja ruoritolpan kunnostus

Peräsimen sekä ruoritolpan kunnostusprojekti oli hautunut mielessämme jo parin vuoden ajan. Peräsin oli vuosien saatossa vettynyt, mutta päällisin puolin, etenkin saumoiltaan ehjä. Keväisin vettymisen huomasi alanurkasta tippuvasta vedestä.

Skegin alalaakerina toimiva messinkiholkki oli kulunut jo hieman väljäksi ja vannasputken alapään stefa oli huonokuntoinen.

Vene telakoitiin perä laiturin kannen kohdalle. Tarvitsi vain irroittaa pari laiturin kansilankkua ja näin peräsin saatiin hallitusti laskettua riittävän alas. 

Peräsin irroitettiin heti veneen ylösnoston jälkeen, talvitelakkakauden toisena päivänä.

Ylävannas oli täysin moitteettomassa kunnossa. Siihen uusittiin peräboxin puolella oleva rasvanippa.

Alavannas peräboxin puolelta. Tähän uusittiin stefa (52 x 35 x 7 mm) ja rasvanippa. Molemmat löytyivät paikallisesta laakeriliikkeestä. Stefan sisällä olevan jousen tulee olla rst.

Alavannas vesilinjan alapuolelta. Oli juuri sopiva hetki kunnostaa nämä vedenalaiset osat, sillä stefa oli täysin kovettunut ja murtunut. 

Metalliosien putsaus tehtiin taltan terällä ja vesihiomapaperilla. Uuden stefan mitta 52 x 35 x 7 mm. Lasikuitupinnat hiottiin ja primeroitiin (3 kerrosta). Lopuksi kuidun ja vannasputken välinen sauma täytettiin Sika 291-massalla.

Peräsimen kuivatuksen sekä lasikuitu- ja primerointityöt teki paikallinen venepuuseppä (syyskuu - maaliskuu). Aluksi peräsimeen porattiin oksaporalla muutamia reikiä. Näin voitiin todeta sisärakenteen olevan ehjä, vaikkakin märkä. Kuivatusvaihe kesti halliolosuhteissa nelisen kuukautta. Tämän jälkeen pinta hiottiin kuidulle vahvistuslaminointia ja saumojen epoksointia varten.

Oksaporalla koepala

Peräsimen alatuennan eli skegin koneistuksen teki Helinin konepaja.

Peräsinakselin välitysvipu maalattiin uudelleen ja samalla uusittiin kiinnityspultit (sinkityt). Kierteisiin ja nyloc-muttereihin suihkautettiin terva-spray.

Uusien stefojen asennuksessa käytimme liukasteena rypsiöljyä. Vannasputken rasvanippa uusittiin ja vannas täytettiin vaseliinilla. Täytön loppuvaiheessa, vannasputken täytyttyä, ylästefa pyrki hieman nousemaan. Tähän auttoi nipan irroitus ja stefan kevyt kopsutus (kumivasara + puupalikka) takaisin uran pohjaan.

Ennen asennusta ympäröivät pinnat hiottiin ja primeroitiin (3 kerrosta) uudelleen.

Skegin asennuksessa käytettiin 2-komp. hartsimassaa. Tätä massaa käyttää mm. Bella-veneet Oy kannen ja rungon liitoksessa.

Noin 10 vrk:n kuivumisen jälkeen hartsimassasauman päälle laitettiin vielä täytteeksi Sika 291.

Peräsimen kunnostamisen yhteydessä kunnostettiin myös pedestaali. Akseleiden liikkeessä oli havaittu pientä jumiutumista ja toisaalta häiritsevää välystä. Syy haluttiin selvittää.

Ensin hammaspinnat puhdistettiin huolellisesti, jotta ne voitiin tarkastaa.

Pystyakselin ylälaakerissa havittiin pieni välys. Nyt oli sopiva hetki vaihtaa se. Vanha laakeri nousi helposti pois akselin päästä pienellä ulosvetäjällä. Ylälaakeria irroitettasssa pystyakseli kannattaa tukea alhaalta, jottei akseli tipahda holtittomasti laakerin irrotessa. Uusi laakeri löytyi paikallisesta laakeriliikkeestä. Purjeveneen varustelu ja korjaaminen ei aina ole kallista. Tällä kertaa rst-laakeri, jonka alkuperäinen hinta oli hieman alle 100 euroa, saatiin reilulla 10 eurolla. Vaaka-akselin todettiin olevan kunnossa. Sen laakereissa ei havaittu välystä.

Puhdistetut hammaspinnat rasvattiin huolellisesti.

Lopuksi hampaiden välys säädettiin sopivaksi pystyakselin ja hammaslevyn väliin laitettavilla shimmilevyillä. Hankimme shimmilevyjä muutamaa eri kokoa. Levyt löytyivät kuopiolaisesta laakeriliikkeestä. Kun oikea välys löytyi, laitettiin kiinnityspulttiin kierrelukitetta ja pultti kiristettiin sopivaan tiukkuuteen.

Oman sekä ammatti-ihmisten tekemän työn osalta peräsimen remontti onnistui hyvin. Peräsimen ja pedestaalin rakenne on nyt omistajille tuttu ja kokonaisuuden tiedetään olevan kunnossa. Peräsinlavan vettymiseen ja kääntömekanismin välyksiin kannattaa reagoida ajoissa. Netistä löytyy useita tarinoita, joissa esimerkiksi pedestaalia avattaessa on havaittu, että laakerit ovat rikkoutuneet täysin sisään vuotaneen meriveden vuoksi.

Vinkki konehuoneen paloturvallisuuteen

Rakensimme Aquilan konehuoneen seinään jauhesammuttimen letkulle läpiviennin. Idea saatiin uudemmassa ranskalaisessa purjeveneessä olleesta toteutuksesta. Samantyyppinen turvaratkaisu on myös usean paikallisliikenteen bussin takaosassa.

Tarvikkeet: Iso rst-prikka (halk. ulko 60 mm sisä 35 mm, Berner-pultti), 3 kpl rst-ruuveja sekä palanen kumilevyä (vahv. 3 mm, Etra). Tarvikkeiden kustannukset olivat n. 5€.

Prikkaan porattiin reiät pylväsporakoneella. Apuna käytettiin leikkuuöljyä. Kumilevystä leikattiin prikan ulkomittojen mukainen ympyrä. Kumilevyyn leikattiin, prikan sisämittaan sopivat, kuvan mukaiset viillot.

Konehuoneen seinävaneriin ja samalla äänieristelevyyn porattiin rasiaporalla prikan sisämitoilla oleva reikä. 

Hätätilanteessa sammuttimen letku työnnetään läpiviennistä oranssiin teippimerkkiin asti, irroitetaan sammuttimen kahvan sokka ja painetaan kahvasta.

Venetekstiilien ompeleminen kotikoneella

Veneemme isopurjeen bagi on vuosien aikana käynyt muutamia kertoja ammattiverhoilijalla muutostöiden ja korjausten vuoksi. Tällä kertaa päätimme yrittää tehdä kestävyyttä vaativat ompeleet itse. Ensin ajatuksena oli lainata tuttavapariskunnalta poljettavaa Singeriä, joka jaksaisi neuloa paksua kangasta. Päätimme kuitenkin testata, josko ompelu onnistuisi tavallisella kotikoneella. Kestävä UV-suojattu lanka löytyi vaasalaisesta ompelutarvikeliikkeestä. Myyjä kehui langan olevan ohuudestaan huolimatta erittäin kestävää.

Tämän tyyppinen "peruskone" ei välttämättä sovellu paksujen ja paikoin moninkerroin taiteltujen kankaiden ompeluun.

Tällainen Bernina Nova sen sijaan jaksaa yllätävänkin hyvin. Teimme muutaman testiompeleen, minkä jälkeen hankimme ompelutarvikeliikkeen myyjän suosittelemana farkkujen ompeluun tarkoitettuja neuloja.

Käytännössä tämänkertaiset muutostyöt tarkoittivat sitä, että kaikki bagissa olevat Lazy Jacksien kiinnityslenkit tehtäisiin uudelleen.

Vanhat lenkit poistettiin ja uudet tehtiin samanlaisesta 30mm leveästä nauhasta. Osa bagin sidontalenkeistä oli väärään suuntaan. Ne irroitettiin myös ja ommeltiin oikeaan suuntaan.

Uudet nauhat ommeltiin vanhoja nauhoja laajemmalle alueelle.

Aikaisemmin bagin yläreunassa olevat latat olivat niin sanotusti vapaana. Uusien lenkkien on tarkoitus pitää latat pystyssä aina kun lazyt ovat tiukalla.

Ensimmäisenä valmistuneiden lenkkien testausta. 

Testipenkki tehtiin keittiönpöydälle. "Saalinkina" toimi keittiön kattolamppu ja "purjeena" olohuoneen sohvatyynyt.

Bagin reunoihin, joihin kohdistuu mekaanista kulutusta, suunniteltiin myös parannuksia.

Kuvassa näkyvät kaksi föörimmäistä lenkkiparia ja föörkantin vahvistus

Tässä kuvassa näkyy ahterikantin lopputulos: uudet riiputuslenkit, ahterikantin vahvike ja oikeaan suuntaan käännetyt sidontalenkit.

Ahterikantti ylhäältä kuvattuna

Keskimmäiset lenkit

Föörkantti ylhäältä kuvattuna

Muutostöiden lisäksi mm. vetoketjun ompeleet vahvistettiin. Jos käyttämämme UV-suojattu lanka osoittautuu vahvaksi, niin jatkossa pienet korjaus- ja muutostyöt on helppo tehdä itse. Seuraava ompeluprojekti taitaakin olla uusi ruoritolpan suojapeite. Aquilaan on suunnitteilla hieman isompi ruori. Odottelemme sen valmistumista ja sitten laitamme taas Berninan laulamaan.

Lokin näytön vaihtaminen

Toinen tämän talven pimeiden iltojen elektroniikkatöistä oli lokin näytön korjaaminen. Veneemme loki on vanha mutta toimiva Silva 2000. Näyttölaitteita meillä on kaksi kappaletta, mutta molempien näyttöihin on tullut häiritsevä vika. Toisen laitteen LCD-näytön sisään on päässyt kosteutta, mikä on aiheuttanut alareunasta alkaneen tumman alueen leviämisen. Toisen laitteen LCD-näytön takapinnassa oleva heijastuskalvo on vuosien aikana alkanut kupruilla. Vika on päiväaikaan katsottuna lähinnä kosmeettinen, mutta pimeässä kuprut häiritsevät taustavalon tasaista levittymistä ja numeroiden selkeää erottumista. Toimivaa käytettyä laitetta ei tuntunut löytyvän mistään, joten päätettiin yrittää vaihtaa LCD-näyttö.

Laite on helppo purkaa. Takakansi on muutamalla ruuvilla kiinni. Piirilevy on kiinnitetty ruuveilla laitteen etuseinään.

Kuvassa näkyvä vika ei ole varsinaisessa näytössä, vaan näytön takapinnassa olevassa kalvossa.

Laitteen manuaali löytyy netistä sekä ruotsiksi että englanniksi. Manuaalista löytyy yllättävänkin tarkkoja tietoja nimenomaan näytöstä (mm. numeroiden korkeus ja näytön tyyppi).

Näyttöä etsittiin ympäri maailmaa nettikaupoista, mutta oikean kokoista näyttöä ei löytynyt. Puoli tuumaa korkeilla numeroilla olevia näyttöjä löytyi vaikka kuinka paljon. Laitteen alkuperäisen näytön numerot ovat 3/4 tuumaa korkeita. Pienemmän näytön pinnien leveys kuitenkin täsmäsi piirilevyn mittoihin, joten rikkinäinen näyttö päätettiin korvata hieman pienemmällä näytöllä.

Vanha näyttö irroitettiin katkaisemalla pinnit.

Irroitusvaiheessa näytön tumma alue levisi suuremmaksi.

Uusi näyttö löytyi vaasalaisesta elektroniikkaliikkeestä. Näytön hinta oli hieman alle 5 euroa.

Alkuperäinen näyttö on juotettu piirilevyn molemmin puolin. Näitä juotoksia ei irroitettu, vaan uusi näyttö juotettiin vanhojen pinnien päälle. Kuvassa näkyy kuinka uuden näytön pinnit on taivutettu L-muotoon, jotta pinnien etäisyys saatiin muokattua oikeaan mittaan.

Otsalamppu antaa hyvän valaistuksen tarkkuutta vaativaan juottamiseen.

Pinnit kannattaa taivuttaa tarkasti oikeaan mittaan ennen juottamista.

Kun kaikki 40 pinniä saatiin juotettua, vuorossa oli testaaminen. Näyttö toimii!

Muutamalla toiminnon testaamisella varmistettiin, että näytön kaikki alueet toimivat.

Ennen näytön asentamista  havaittiin, että uuden näytön valonläpäisyvyys on heikompi kuin vanhassa näytössä. Taustavalon määrä tuplattiin asentamalla toiset ledit alkuperäisten rinnalle.

Täysin pimeässä otetusta kuvasta voi havaita, ettei näytön valaistus lisäledeistä huolimatta riittäisi, jos laitetta katsellaan normaalisti noin 2 metrin etäisyydeltä. Jotenkin valaistusta piti siis saada vielä lisättyä.

Kupruilevaa näyttöä testattiin myös. Päivänvalossa haitta on lähinnä kosmeettinen...

...mutta täysin pimeässä otettu kuva paljastaa, kuinka epätarkasti kolme nollaa näkyvät.

Uuden näytön kirkkautta saatiin parannettua sillä, että näytöstä irroitettiin varovasti heijastuskalvo, joka korvattiin vanhasta näytöstä varovasti irroitetulla kalvolla. Tämä on siis juuri se kalvo, joka meidän toisessa laitteessa on alkanut kupruilla.

Kun näyttö todettiin täysin toimivaksi, juotokset ja uusi näyttö (etupintaa lukuun ottamatta) suojattiin tarkoitukseen soveltuvalla suojalakalla.

Ohut lakka tunkeutuu hyvin pieniinkin koloihin ja suojaa juotoksia kosteuden suhteen vaativissa olosuhteissa.

Laitteen näytön aukkoon tehtiin sisäpuolelle yksinkertaisella tavalla kavennus, sillä uusi näyttö on hieman kapeampi kuin alkuperäinen.

Näytön kirkkautta saatiin vielä parannettua uusimalla laitteen pohjassa oleva valkoinen taustavalon heijastuspinta. Kuvassa näkyy vanha kellastunut paperipinta.

Uusi pinta tehtiin sähköteipistä.

Tällaiselta uusi näyttö loppujen lopuksi näyttää täysin pimeässä. 

Ja tältä laite näyttää päivänvalossa. Toivottavasti tällä korjauksella saatiin laitteelle muutama toimiva vuosi lisää.