Houtsala Norrskata 28.6. - Airisto 30.6-4.7.

Aquilan päivämatkojen reittejä Airistolla

 

Norrskata on idyllinen, lahden pohjukassa sijaitseva satamapaikka. Sieltä löytyi pieni ravintola, kauppa ja erikoisuutena kelluva ponttoonisauna. Aquilan miehistö kävi nauttimassa löylyistä.


Aquila saapui Airistolle 28.6. Aluksi vietimme pari päivää Airisto Marinassa lenkkeillen, saunoen ja venettä huoltaen. Kävimme myös kiipeilemässä upeilla rantakallioilla.

Airisto Marina

 Seuraava tukikohtamme oli Airistontien varressa sijaitseva, upea, vanhasta koulusta saneerattu Villa Reuter. Aquila sai paikan Villan kotilaiturista. Nyt joukkoomme liittyivät isovanhemmat ja lasten täti miehensä kanssa.

Nautimme Airiston, Stormälön, Seilin, Kimon, Krampin... maisemista 30.6-4.7.

Villa Reuterin kotilaituri.

Tekstiperäinen sivistystuokio.



Villa Reuterin mahtava rantasauna.

Päiväunet meripunkassa.

Vauhtia ja aurinkoa!

Tutustumisretki Seilin saarelle.

Päiväkahvit kävelyretken lomassa.

Noudatimme meriteiden sääntöjä.

Isoäiti nauttii etelän auringosta.

Isovanhemmat nauttivat merilounaasta ja maisemista Kimon edustalla.

 

Teersalo 25.6. - Lootholma 26.6. - Iniö Norrby 27.6.

Ukkonen kolisteli mantereen puolella uuden miehistön (Joel, Samuel, Hanna ja Heikki) saapuessa 25.6. autolla Teersaloon. Kostea, lämmin ja täysin tyyni ilta ja seuraava aurinkoinen aamupäivä kuluivat veneen varustelussa ja muonavarastoa täydentäessä sekä vene-elämään totuttelussa.

Aquilan köydet irroitettiin puolen päivän maissa ja suunnaksi otettiin Kustavin Lootholma. Se on mukava, siisti ja suojainen vierassatama. Sinne meren lahdelta johtava ränni on todella kapea ja viitat keikkuivat ihan rantakaislikon reunassa. Varovaisesti edeten sinne pääsee isollakin aluksella, kuten saimme rännin puolivälissä kahden aluksen sivutustilanteessa kokea.

Kustavin Lootholma

Seuraavan päivän aikana purjehdimme upeaa, saarten välissä menevää väylää kohteena Iniön Norrby (satama 958). Olimme kuulleet kanssaveneilijöiltä sekä lukeneet siellä tehdyistä isoista vierassataman rakennustöistä.

 

Teimme pikku Aquilalla ajelun lähisaarten poukamiin. Kalliomaisemat ovat lumoavat.

 

Halusimme nähdä myös yhden tämän alueen upeimmista saaristokirkoista ja kylää sen ympärillä.

Iniö Norrbyn kyläkauppa palvelee monipuolisesti.

Iniön kirkko

 Lähtöaamuna tutkittiin tarkasti sade- ja salamatutkaa, sillä laaja ukkosrintama eteni Ahvenanmaalta kohti sijaintiamme. Muutaman tunnin kestäneiden ukkoskuurojen jälkeen rintama meni ohi ja niin vene toisensa perään lähti jatkamaan matkaansa. Niin oli meidänkin aika jatkaa matkaa. Irroitimme köydet puolen päivän jälkeen, kesäsateen raikastamassa säässä.

Siirtopurjehduksen 1.osa päättyy: Taivassalo - Teersalo 10.6.

Startti ja tankkaus Vuosnaisten meriasemalla klo 8.30. Päivän tavoite oli löytää Aquilalle turvallinen sekä autolla helposti saavutettava satamapaikka noin 15 päivän ajalle, jonka vene tulisi olemaan ilman miehistöä.

Matkalla tehtiin perinteiseen tapaan huoltohommia. Tällä kertaa tiivistettiin paapuurin puoleisen rustin läpivienti.



Jaakon työkaveri oli valmistellut Aquilan parkkeeraamista omaan kotirantaansa Taivassaloon. Saavuimme sovittuna aikana hänen antamiin koordinaatteihin. Hetken odottelun jälkeen Aquilan miehistöstä hieman jännittävältä tuntuva luotsaus alkoi. Päällikkö ohjasi venettä luotsilta saamiensa ohjeiden mukaan kohti rantakaislikkoon ruopattua väylää. Muutaman veneenmitan päästä köli tarttui melkoisen tiukasti pehmeään savipohjaan. Aquila pääsi savesta irti uuden pirteän koneen avulla. Parin etenemisyrityksen jälkeen totesimme väylän olevan liian matala.

Luotsin perässä.

 Alkoi uuden sataman etsiminen. Parin lähisatamiin soitetun puhelun ja Jaakon työkaverilta saadun vinkin avulla päällikkö löysi muutaman mailin päästä Teersalon vierassataman. Satamassa on yhteysaluslaituri, kauppa, septi- ja tankkauspiste sekä pari rantaravintolaa.


S/Y Aquila Teersalon vieraslaiturissa.

Teersalon satama- ja ravintolayrittäjä suhtautui siirtoseikkailuumme erinomaisen palveluhenkisesti. Toisaalta oli turvallista, mutta myös jännittävää jättää alus miehittämättä tuntemattomaan ympäristöön. Suosittelen tätä satamaa vastaavassa tilanteessa olevalle veneilijälle.
Suurkiitos vielä tässä yhteydessä "Saaristomeren asiantuntija" Eliakselle, joka poikkesi Aquilan kannella "kuuroa" käärmettä tervehtimässä. Häneltä toukokuussa saatujen satamavinkkien pohjalta suunnittelimme siirron seuraavaa osuutta, jonka teemana oli perhe lomailee Saaristomerellä.


Erinomainen lintuvahti!

Reposaari 8.6. - Kylmäpihlaja - Isokari - Vuosnainen 9.6.

Selkämeren siirto-osuuden merkittävä piirre oli tyyni, lähes tuuleton sää. Vallitseva tuulensuunta W tai NW oli juuri sopiva, mutta voimakkuus vain 2-6 m/s.



Aquila saapui Kylmäpihlajan majakkasaaren suojaisaan poukamaan kauniissa auringonpaisteessa. Seikkailimme saaren tiirojen tarkkaan rajaamalla alueella ja tietysti tutustuimme majakkaan. Rakennuksessa toimii pienimuotoinen hotelli, tasokas ravintola sekä tilaussauna.

Rauman edusta, Kylmäpihlaja



Pysähdyimme puolenpäivän kokkaustauolle ja kävelyretkelle Isokarin majakkasaarella.

Isokarin jyhkeä majakka v. 1833

Jykevää tekoa nämä valtion laiturit.



Isokarin rantakalliot tyynessä.

Hyvän ruoan ja luontoretken lisäksi pysähdys kannatti, sillä ruokailun aikana sade loppui. Heti startin jälkeen W-tuuli virkistyi 6 m/s. Saimme kivan vauhdin kohti Saaristomeren pohjoisen sisääntuloväylän alussa olevaa Vuosnaisten meriasemaa.

Meriaseman palveluja ovat normaalin laituripaikan lisäksi merenantimiin erikoistunut ravintola, kotileipomo (tuoreet sämpylät/pullat), upea rantasauna, jonka löylyistä ja tunnelmasta Aquilan miehistö antaa kehuja sekä polttoaineen tankkauspiste.

Tällä osuudella miehistönä; Samuel, Pekka, Antti ja päällikkönä Heikki.

Siirtopurjehdus alkaa: Vaasa 5.6. - Reposaari 7.6.

Starttipäivää edeltäneet ilta ja yö olivat hyvin tuulisia, mistä johtuen tuuliennustetta sekä myös salamatutkaa tutkittiin tarkasti ja lähtöhetkeä siirrettiin muutamalla tunnilla.
Edellisenä iltana Biltema-mallinen, kolme kesää palvellut wc-istuimen tyhjennyspumppu päätti ruveta vuotamaan ja lopulta mennä jumiin. Viime hetken remonttienergiat kohdistettiin tällä kertaa toalettiin.
Aamulla klo 9 tehtiin varmistussoitto Seinäjoen Biltemaan ja maakuntamatkan tuliaisina saatiin wc-istuimeen varaosat ja paluumatkalla täydennettiin lähimarketista muonavarastot. Vaasaan palatessa nautimme makoisan lounaan edellisvuosien talkoopäivinä tutuksi tulleella paikallisella huoltoasemalla. Luonaan ja sitä seuranneen asennustuokion aikana tuuli osoitti aavistuksen laantumisen merkkejä. Tuuliennuste näytti illaksi heikenevää pohjoistuulta ja vain maa-alueelle ukkosta. Niinpä siirron aikaisena Aquilan päällikkönä toiminut Heikki teki lähtöpäätöksen ja ensimmäisen reissupäivän tavoitteena oli saapua Bergö:n lautan maanpuolelle Bredskärin satamaan.

Aquilan köydet irroitettiin 5.6.2013. klo 15  Navakan, (10 - 12 m/s) NE-tuulen saattelemana ajoimme koneella Vaasan "poijuväylää" pitkin,  kunnes käännyimme etelään johtavalle rantaväylälle. Saimme keulapurjeella mukavan vauhdin myötätuuleen.

Saavuimme alkuillasta Bredskärin satamaan. Iltaa kohti pohjatuulikin tapansa mukaan rauhoittui nukkumaan.

Bergön kalasatama 5.6.2013

Alkukesän auringonlasku Merenkurkussa.

Seuraavana aamuna oli startti klo 6.05 täysin tyynessä ja selkeässä säässä. Siirron alkuosuuden pääkokki Heikki tarjoili rannassa valmistellun meriaamiaisen.
Parin tunnin koneajon jälkeen moottori osoitti lieviä hyytymisen merkkejä ja samaan aikaan lännen ja etelän suunnasta lähestyi tasaista vauhtia vankka sumupatja. Noin tunnin kuluttua moottori sammui, eikä suostunut käynnistymään. Aluksen päällikkö oletti polttoainejärjestelmän karkeasuodattimen tukkeutuneen. Samaan aikaan sumu oli vallannut Aquilaa ympäröivän merialueen. Keväällä asennettu tutka/plotteri pääsi heti alkumatkasta käyttöön.


Oiva apuväline!

Sumupäivien motto: "Seilataan koneella ja otetaan aurinkoa sumussa."

Konehuoneessa vietetyn ihmettelytuokion aikana huomasimme moottorin polttoainehanan olevan lähes kiinni. Tässä syy koneen hyytymiseen! Hana oli ilmeisesti jäänyt kiinni edellispäivinä tehdyn vetolaitehuollon aikana. Tästä lähtien polttoainehana tulee tarkistettua aina ennen lähtöä!

Tapahtumarikkaan sumuseikkailun uuvuttamina saavuimme Krististiinankaupungin vieraslaituriin tyynessä ilta-auringossa. Sauna, iltaruoka ja lyhyt iltatepastelu keskustan kaduilla sekä seuraavan päivän suunnitelma täyttivät miehistön loppuillan.

Kristiinankaupunki, kaupungin vieraslaituri

Tyynen aamun startti Kristiinankaupungista klo 6.45. Päivän tavoitteena Porin Reposaari. Sama sumuilmiö toistui pian meriaamiaisen jälkeen ja väistyi edellispäivän tavoin auringon lämpövaikutuksen myötä.
Päivä piti sisällään pitkästi koneajoa ja pieniä seilipätkiä, kokkaamista, seuraavien legien suunnittelua...


Reposaari, Merilokki vierassatama

Aquila kiinnittyi Reposaaren Merilokin vierassatamaan samalle laituripaikalle kuin 07/2009. Silloin oltiin siirtomatkalla Turusta Vaasaan. Illan kuluessa Antti autoili Savonmaalta täydentämään seuraavan pätkän siirtomiehistöä.


Aloitusmiehistössä; Samuel, Pekka ja siirtoprojektin päällikkönä Heikki.

Aquila valmiina siirtymään Kuopioon

Koskaan aikaisemmin ei Aquila ole meidän omistamana ollut purjehdusvalmiina ja lähdössä ensimmäiselle reissulle 15.5., mutta tänä vuonna se päästiin kokemaan! Tuntui hyvälle irroittaa köydet laiturista ja päästä kevään ensimmäiselle purjehdukselle. Jaakko ja Maarit kävivät muutaman päivän purjehduksella nauttimassa oman osuutensa tämän alkukauden veneilystä.  Yhteensä kolme reissua ehdittiin tälle keväälle tehdä Vaasan saaristossa. 

Kaikki varustelut on tehty ja Aquila odottaa ensimmäistä siirtomiehistöä, jonka on tarkoitus purjehtia Vaasasta Saaristomerelle. Aquila purjehtii seuraavat kolme vuotta Saimaalla ja palaa takaisin Vaasaan vuonna 2016 tai 2017.

S-vetolaitteen stefan vaihtaminen

Aquilan s-vetolaitteessa on viimeisten reissujen aikana havaittu pientä öljyvuotoa. Kirkasta öljyä on valunut moottorin vauhtipyörän kotelon alapinnasta konehuoneen pohjalle muutamia tippoja. Epäilyjen perusteella päätettiin vaihtaa vetolaitteen ylemmän vaaka-akselin stefa. Homma annettiin paikalliselle huoltomiehelle, koska oma aika ei riittänyt ja homma vaati erityisosaamista, sillä vene oli jo vedessä. Huoltomies tuki vetolaitteen yläpäästä kiinni ja irroitti moottorin vetolaitteesta. Tässä vaiheessa huoltomies huomasi, ettei vuodon syynä ollutkaan moottorille tulevan akselin stefa, vaan vetolaitteen laipan huono kiinnitys. Laippa ei ollut kokonaan irti, mutta kiinnitysruuvit olivat aavistuksen löysällä ja öljy pääsi valumaan pultinrei'istä. Koska stefa oli jo hankittu, vaihdettiin se joka tapauksessa ja vetolaitteen laippa kiinnitettiin huolellisesti.

Vuotanut öljy valui vauhtipyörän koteloon ja sieltä konehuoneen pohjalle.

Comfortinan konehuoneeseen pääsen hyvin käsiksi, kun purkaa perähytin seinän pois. Portaiden puolelta koneen saa vedettyä suoraan eteenpäin.

Vetolaite tuettiin huolellisesti remontin ajaksi.